Road to hell… and BACK

Kävin eilen kivan puhelinkeskustelun mun favorite valmentajan ja aivan huipputyypin Marksin kanssa. Tämä postaus ei liity keskusteluumme mitenkään, mutta Marko kysyi ohimennen selästäni ja se sai mut kaivamaan tänään esiin menneen vuoden treenipäiväkirjat. Ne ovat surullista ja raskasta luettavaa. Henkisesti. Tällä hetkellä on vaikea käsittää, että olen selvinnyt kaikista vastoinkäymisistä hengissä. Tuntuu, että en kykenisi … Lue loppuun

Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään!

Uuuaaaah… ”Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään” on varmaankin maailman turhauttavin neuvo, mutta näin se vaan on! Tämän hieman ärsyttävänkin neuvon sain kolleegaltani, jolle päivittelin nyt jo viidettä kuukautta jatkuvaa selkävammaani. Onnistuin siis aiheuttamaan itselleni joulukuun puolivälissä lannerangan välilevyn pullistuman, jonka jälkeen elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Viime kuukausiin on mahtunut hyviä ja huonompia päiviä. … Lue loppuun

Valkoinen sunnuntai, musta maanantai

Valkoinen sunnuntai vaihtui mustaksi maanantaiksi kun jouduin pitkittyneen selkäkivun vuoksi nöyrtymään ja suuntaamaan lääkärin vastaanotolle. En edes muista, koska olen viimeksi kääntynyt lääkärin puoleen. Tosin mun muisti on kyllä äärettömän hyvä, mutta valitettavan lyhyt. Selkä on vähitellen käynyt paremmaksi, mutta kipuilee ja rajoittaa liikkumista edelleen reilun kolmen viikon potemisen jälkeen, joten ehkä oli jo aikakin … Lue loppuun

Itku lyhyestä ilosta

Siihen se taas loppui, CF-treenailu. Itseasiassa loppui kaikki harjoittelu. Perjantaina napsahti alaselkä ja sen jälkeen on elämä ollut täynnä suurta tuskaa. Henkistä ja fyysistä. Kun ei edes villasukkia tahdo talvipakkasella jalkaansa saada. Oma vika? No tietenkin on oma vika. Kaikki mitä elämässäsi teet tai tekemättä jätät on oma vika. Ei siinä mitään.. mutta kyllähän se silti … Lue loppuun