Ajattelemisen aihetta osa 3 – Tekosyyt

Mikä sinun tekosyysi tänään on?! Mikä se oli eilen? Mikä se tulee huomenna olemaan?

*****

Sain ajatuksen tähän postaukseen viime viikolla kun eräänä kauniina aurinkoisena aamuna mua ei oikein hotsittanut lähteä lenksulle ja huomasin kehittäväni päässäni typeriä tekosyitä ja harvinaisen huonoja selityksiä. Aika harvoin löydän itseni  tästä tilanteesta silloin kun liikunnasta on kyse. Koska mä ihan oikeasti ja aidosti pidän ja nautin liikkumisesta. Treenaaminen on kivaa!!! (Voiko treenaaminen ihan oikeasti olla kivaa…? Tästä käyn keskustelua säännöllisen epäsäännöllisesti, joten taitaa olla ihan oman postin arvoinen juttu ;)). Vähintään kerran viikossa yritän kuitenkin epätoivoisesti keksiä selityksiä luistaakseni jostakin vähemmän mielekkäästä tekemisestä. Nimittäin siivoamisesta. Mä inhoan siivoamista. Toiset inhoavat liikuntaa. Siivoamisinhon valossa pystyn hyvin ymmärtämään myös niitä ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat liikuntatavoitteessaan. Vai pystynkö sittenkään? Hmmmm… ehkä pystyn, mutta en vain halua ymmärtää ;)

Oukei, mutta viime viikolla mua ei vaan huvittanut lähteä lenkille. En kuitenkaan voinut myöntää, että mua ei vaan huvittanut, vaan aloin selitellä kaikenlaisia syitä, tekosyitä. Kello on jo paljon, tuli nukuttuakin niin huonosti ja ihan liian vähän, illalla pitäis vielä jaksaa salille, oikeastaan mun kyllä pitäis antaa kropan vähän levätä, vähän kolottaa tuolta… ja tuolta, noi pari juttua pitäis hoitaa, tossa on toi mielenkiintoinen projektikin kesken… Ja mitä vielä! Mun yleisin lenkin skippaussyy löytyy säästä. Ja se jopa aika ajoin menee läpi. Hienohelma edelleen, sokerista tehty ja niin pois päin. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut syyttää säätä. Tällaista kesäsäätä ei ole Suomessa taidettu nähdä muutamaan vuoteen!

No meninkö lenkille vai jäinkö puuhaamaan tietsikan eteen koko päiväksi? Mun onni.. tai onnettomuus ;) on se, että inhoan yli kaiken kaikenlaista selittelyä ja tekosyitä, omiani ja muiden. Mutta etenkin omaa selittelyä. Jos täytyy turvautua selityksiin, niin silloin on jotain pielessä. Silti mä aina yritän tätä kikkaa silloin tällöin. Vaikka tiedän miten homma yleensä päättyy. Päädyinkö lenkille? No siitä ei kai liene epäselvyyttä, tietysti läksin. Lähtemiseen tarvittiin noin miljoonan tekosyyn jälkeen vain kaksi ajatusta…

  1. Mieti, kuinka monena aamuna talvikeleillä ja noin 10 kuukauden ajan 12:sta olet kiukutellut ja itkenyt kun ulkona on karmea keli?! Aiotko ihan oikeasti jättää tämän loistosään hyödyntämättä?! Muistelet sitten kun räntä-moska-loskaa tulvii taivaan täydeltä, kuinka et eräänä kauniina kesäaamuna vaan viitsinyt lähteä ulos aurinkoon. Kuulostaa hyvältä, eikö totta?!!
  2. Mitä sä oikein selittelet?!! You make me feel SICK!!! Kengät jalkaan ja pihalle! Mars!

Usein myös sellaiset ”vastaselitykset” kuin ”eihän siihen mene kuin 30 min”, ”jo tunnin päästä olet takaisin” ja ”mieti mikä fiilis jälkikäteen, jos menet tai et” toimivat tarvittaessa hyvin.

Mitä enemmän tekosyitä kehittelen, sen tiukemmalta treeniltä palaan. Hah hah! Masokismia? Ehkä. Tai sitten vaan kyllästymistä omaan saamattomuuteen. Mä yritän parhaani mukaan olla uskollinen itselleni ja omille periaatteilleni. Kenenkään muun vuoksi ei lenkille kannata lähteä. Mutta jos sen tekee siksi, että on itse niin päättänyt, niin voin taata, että mieli on valoisampi ja on helppoa olla tyytyväinen itseensä :)

En malta olla vielä kertomatta erästä esimerkkiä, johon tänään törmäsin. Koska vietän kehoni ansaitsemaa lepojaksoa, niin en luonnollisestikaan voi mennä aamulenkille. Olen tehnyt päätöksen ja aion siinä pysyä paistoi aurinko tai ei, oli hellettä tai ei. Sen sijaan voin kävellä verkkaisesti torille ostamaan litran ah, niin ihania kotimaisia mansikoita ja nauttia siinä samalla aurinkoisesta säästä ;). Matkalla torille näin hyvinkin iäkkään, jopa lähemmäs 80-vuotiaan naisihmisen kulkevan hitaasti ovelta ovelle hirvittävässä helteessä rollaattorinsa kanssa. Aika pian mulle valkeni, että kyseessä oli sanaa levittävä jehovan todistaja. Mikä sai hänet lähtemään vaivalloiselle matkalleen? Olisiko hänelläkin päämäärä, tavoite täytettävänään? Uskoisin näin. Ja päivän jälkeen myös hän voi tyytyväisenä itseensä asettua levolle. Ja ehkä jatkaa matkaansa taas huomenna.

Meillä kaikilla on tekosyitä. Olen liian väsynyt , ei mulla ole aikaa, ei mulla ole motivaatiota, ei huvita, ei ole rahaa, en mä voi, koska blaablaa ja blaablaa…. Kuulostaako tutulta? Menestyksekkäitä ovat ja tavoitteensa saavuttavat kuitenkin ne, jotka kykenevät selättämään tekosyynsä. Alla 7 keinoa selättää tekosyyt ja päästä lähemmäs tavoitteita!

Klikkaa suuremmaksi!

Mainokset
Comments
6 Responses to “Ajattelemisen aihetta osa 3 – Tekosyyt”
  1. Kukka sanoo:

    Hej, mielenkiintoista! Olen sivusilmällä muinoin seurannut kirjoituksiasi, mutta nyt Akonanin linkin kautta päädyin _lukemaan_, ja täällähän on hyvää matskua :)

    Terv. Kukka

  2. Eemeli sanoo:

    Hyvää tekstiä, mut mä jäin miettimään lähinnä priorisointia silloin, kun ihmisellä on useita tärkeitä ja ponnistelua vaativia tavoitteita elämässään saman aikaisesti. Mä ajattelen niin, et silloinhan on pakko luopua niistä asioista, jotka ei vie niitä päätavoitteita eteenpäin (kuten esimerkiksi siivous ;)

    Mä opiskelen yliopistolla uutta ammattia ja käyn töissä samaan aikaan, ja yritän ylläpitää fyysistä kuntoa ja kuosia, ja välillä noi valinnat ei ole helppoja. Aamulenkki jää väliin kun on menossa luova puuska jolla kirjoitetaan vaikea essee melkein loppuun ja kun kirjoittamisen flow haihtuu niin mennään punttikselle revittelemään rautoja ja taas koneelle. Vaikka rakastan kumpaakin, sekä liikuntaa että opintoja, niin aikataulutukset ja joskus esseen tai liikunnan aloittaminen voi vaan tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, ja toinen homma kutsuu enemmän kuin toinen. Mä vedän fiiliksen mukaan ja tuntuu et silleen tulee tehtyä siltikin tarpeeksi kumpaakin.

  3. Hermis sanoo:

    Moi Kukka! Niin, mikä nyt kenenkin mielestä on mielenkiintoista… Bodaripojat sanoisivat, että EVVK ;). Mukava kuitenkin kuulla, että sun mielestä PoverAsta saattaa löytyä jotain mielenkiintoistakin :)))

    Juups, mäkin huomasin Akon linkityksen ja etenkin silmiin pisti lause ”Jostain syystä en ollut ikinä innostunut Hermiksen bodausblogista…”. WHAAAAAT?!!! Hah hah! Kehtaakin tällaista ihan julkisesti myöntää ;)))

  4. Hermis sanoo:

    Moikka Eemeli! Kiva nähdä sinutkin linjoilla taas pitkästä aikaa :)

    Tietysti elämässä joutuu ja PITÄÄKIN priorisoida, mutta ehkä mun pointti olisi enemmän se, että silloin kun tietää omat priorisoinnit ja on omat valintansa tehnyt, niin on turha kitistä vatsamakkaroista, verenpaineesta tai väsymyksestä. Jokainenhan määrittää oman elämänsä omien valintojensa kautta, mutta jollain tapaa sitä on vaikea itse aina nähdä kun elää siinä omassa arjessa, omien valintojensa keskellä. On niin paljon helpompaa syyttää ulkoisia olosuhteita tai nähdä itsensä jotenkin muiden armoilla.

    Jep, siivous ei mun mielestä juurikaan edistä mun hapenottokykyä tai lisää voimaa ;D. Tälläkin hetkellä kämppä on ai-van karmeassa kunnossa! Asiaa mukavasti auttavat nämä kaksi pöydällä retkottavaa pitkäkarvaista tassuttajaa. Ja kyllä, mua niin suuresti ällöttää ja raivostuttaa tämä sotku, mutta silti olen valintani tehnyt ja tällä hetkellä se tarkoittaa vaan sotkun sietämistä. Turha kitistä siis!!! :D. Olen ensinnäkin ottanut huoltaakseni nämä kaksi maailman kauneinta karvastajaa ja olen tehnyt päätöksen, että yhtäkään aurinkoista hellepäivää en kuluta siivoamiseen kun voin senkin ajan viettää ulkona! Hmmm… pahasti näyttää kyllä siltä, että joudun päätökseni pyörtämään, jos tämä hellekausi jatkuu vielä pitkään ;)

    Tsemppiä sulle opintoihin ja muuhun elämään! Myös sinne fyysiselle puolelle ;). Tiedän, että valinnat ovat joskus vaikeita. Etenkin jos vastassa ovat flow ja liikunta :D. Sä olet valinnut fiilispohjaisen tien ja se varmasti sopii sulle sun tilanteeseen parhaiten. Mun mielestä fiilispohjainen suhtautuminen esim. liikuntoihin on ihan hyvä ja ok silloin, kun taustaa jo löytyy ja liikkumisesta on tullut tapa. Liikunnallista elämäntapaa opettelevilla homma on hankalampaa ja silloin kyllä itse suosittelen organisoitua lähestymistapaa. Etenkin jos taustalla on useita aloittamisyrityksiä ja niissä epäonnistumisia. Tapa luodaan vain toistamalla asiaa riittävän usein ja tavan luominen pelkällä fiilispohjalla on kyllä haasteellista.

    Joten, ole huoleti, Eemeli! Tämä postaus ei ollut tarkoitettu erityisesti juuri sinulle ;))). Tosin mä jäin nyt vuorostani miettimään, että miksi se sulle kolahti… ;)

  5. Kukka sanoo:

    Hmm. Tunnistan monta asiaa, etenkin siitä että treenit vievät muulta elämältä joskus paljonkin sijaa. Koti on kamala, ystävyyssuhteillekaan ei ole aikaa (”hei lähde kaljalle/rannalle/kaupungille” — enkä yleensä lähde koska on treenipäivä ..) – tosi moni asia menee treenien ehdoilla.

    Eikä mitenkään väkisin, vaan oma valintahan se on. Toisaalta harjoittelen kotona, niin ajankäytöllisesti homma on kuitenkin aika säästeliästä.

    Pieni masokismi on treenaajalle vain hyväksi, mutta se edellyttää sitä, että ITSE oikeasti haluaa sitä. Toisten arvostuksen anelu sillä, että heittäytyykin jonnekin masokistin ja marttyyrin rajalle — ”vitsi et mä treenaan kovaa, ei oo muuta elämää, mä vaan oon näin kova” — on taas asia erikseen.

    Mutta niitäkin on, ja ehkä kaikkea tarvitaan? :)

  6. Hermis sanoo:

    Treenit vievät ison osan elämää, mutta onko sillä niin väliä silloin kun TREENI ON ELÄMÄ! ;D Yleensähän ”ne kaikki muut” ovat sitä mieltä, että treenit vievät liikaa aikaa muulta elämältä. Käytännössä siis MUILTA. Jos itsestä alkaa siltä tuntua, niin lienee paikallaan istua miettimään muutamia muutoksia ;)

    Toivottavasti tämä kommentti ei lyö fanaatikon leimaa otsaan, sillä se mielikuva on väärä. Kukan fanaattisuudesta en tiedä. Jokainen vastatkoon itse omasta kieroutuneisuudestaan ;) Selvennykseksi vielä; En ole fanaatikko ja tämä kommentti on kirjoitettu puolileikillään! Tai puolitosissaan ;)

    Kukalle tsemppiä kisavalmisteluihin!

    P.S. Kahvakuulatreeneistä juttua later… Toivottavasti jo tänään kuitenkin ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: