Uskokaa asiantuntijoita!
Voikaa huonosti, olkaa väsyneitä, lihokaa, sairastukaa, mutta tukekaa suomalaista ja kansainvälistä elintarviketeollisuutta! Ja ennen kaikkea, älkää luottako itseenne vaan uskokaa ASIANTUNTIJOITA!
Katsokaa sitä ennen A-Talkin “Voita pöytään” ja MOTin “Rasvainen kupla“.
Käyttäkää tämän jälkeen kaupunkinlaisetkin maalaisjärkeä! Kokeilkaa! Kolmen kuukauden ajan. Ette menetä mitään. Aina voi palata vanhoihin toimintamalleihin, elleivät uudet toimi. Kansalaiset! Medborgarna! On aika tehdä parempia valintoja ja äänestää kukkarolla!
Juurikin katsoin tuon ensimmäisen ja toinen on menossa :)
“Mihin tässä voi niinkuin kansalainen luottaa?” :)
Ootas, Marko… vedän lapun hatusta… Ja lapussa lukee.. “Luota asiantuntijoihin!” Hah hah! Meinasin repiä viimesetkin hiukset päästä tota A-talkin keskustelua katsellessa. Huoh…!
Ketkä tässä maassa ovat asiantuntijoita? Siihen Puskaan en ainakaan luota. A-Talk-ohjelma oli hyvä ja siinähän nyt oli niitä asiantuntijoita, vai?
Mä olen jo pitkään, kantapään kautta oppineena ollut täysin samaa mieltä A-talkissa esiintyneen naislääkärin kanssa; olet itse itsesi paras asiantuntija! Kokeile, niin tiedät :)
Musta koko keskustelu kuulosti täysin kornilta kun Puska & Fogellholm (ja Kari Salminenkin) vetosi joka hemmetin välissä tutkimuksiin. On aivan sama, mitä papereissa lukee. Oli niissä mukana sitten miljoona tai 5 miljoonaa ihmistä tutkimuksen kohteena. Jos jokin asia ei yksilötasolla toimi, niin se ei vaan toimi! Ja silloin täytyy kokeilla jotain muuta. Löytää malli, joka omalla kohdalla toimii. Aika yksinkertaista, eikö? :)))
Justiinsa noin, Johanna, nyt ymmärrän! Samat ajatukset syntyivät minullekin ohjelmaa katsoessani. Kuinka ihminen voi junttaantua ja jäädä omien ajatustensa vangiksi kuten tämä herra Puska. Sitäpaitsi taisi jäädä omat argumentit ja tutkimukset vähiin, koska halpamaisesti letkautteli tälle naiskirusgille pillerikaupasta naisen puhuessa vitamiineista tms.
Toden totta: ei samoja lääkkeitä kaikille, ihmiset on erilaisia, yksilöitä.
Itse kiinnitin huomiota myös keskustelijoiden kehonkieleen. Katsokaapa aivan huviksenne missä asennossa keskustelijat istuvat ja millaisen kuvan itsestään antavat; ryhti, katse, kädet jne. Mitä olemus kertoo näistä ihmisistä ja heidän edustamistaan asioista? Tiedän, että seikkailen kaukana aavalla merellä, mutta mun NÄHDÄKSENI peli oli menetetty ennen kuin se edes alkoi.
Kasvot ovat vielä pelastettavissa, mutta se vaatii nyt hurjasti rohkeutta. Ja sitä todellakin toivon näille rasvakammoisille leivänpuputtajille; rohkeutta, pojat, ROHKEUTTA!
Ihanan kiihtynyt keskustelu. Kalorikeskeinen Puska oli affektoitunut ja Somppi aito argumenteissaan :) Hyvä, että asiasta puhutaan, vihdoinkin! Vuosikymmenet on kansaa johdettu harhaan ja vasta tänä vuonna on alkanut kiivaampi ja julkisempi keskustelu kansainvälisistä ja kansallisista suosituksista. Lisää näitä ohjelmia, kiitos!
Tähän keskusteluun sopii demokraattinen toteamus… “Ei ole olemassa oikeaa tai väärää, on vain enemmistön mielipide”. Eli me kansalaiset ja kuluttajat voimme vaikuttaa siihen, miten markkinavoimat jylläävät ja mikä on se enemmistön mielipide ;) Toivon, että jonain päivänä keinotekoinen Keiju itkee yksin rasvahyllyllä eikä kukaan leiki sen kanssa :)
“Itse kiinnitin huomiota myös keskustelijoiden kehonkieleen. Katsokaapa aivan huviksenne missä asennossa keskustelijat istuvat ja millaisen kuvan itsestään antavat; ryhti, katse, kädet jne. Mitä olemus kertoo näistä ihmisistä ja heidän edustamistaan asioista? Tiedän, että seikkailen kaukana aavalla merellä, mutta mun NÄHDÄKSENI peli oli menetetty ennen kuin se edes alkoi.”
Mä olen miettinyt samaa liittyen kaikenlaisiin hyvinvointiasiointuntijoihin -laitoksiin ja -systeemeihin. Onko asiantuntija se, joka osaa ulkoa kaikki tutkimukset vai se joka pystyy kaiken suon keskellä löytämään itselleen jonkinlaisen terveyttä edistävän ruokavalion? Vai se, joka on terve vaikka söisi pelkkiä bigmacceja? Miten määritellään hyvinvvointi? Se on jotain enemmän kuin että vain selviää hengissä ja onnistuu säkällä välttämään sairaudet? Voiko huonoryhtinen olla liikunnan asiantuntija? Voiko olla liikunnan ammattilainen jos on surkea tasapaino ja koordinaatio? Minkälainen on Puskan tai Fogerholmin oma liikuntapiirakka tai kahden viikon ruokapäiväkirja? :)
Mä luulen että jokaisen pitäisi selvittää itselleen mikä ruokavalio omaan yksilölliseen tilanteeseen toimii ja unohtaa noi kaikki suositukset. Vaikka kolmen kuukauden tai puolen vuoden “kuuri” per ruokis, eiköhän siinä saisi aika paljon omakohtaista tietoa irti? Uskon siihen että jokainen pystyy vaikuttamaan omaan oloonsa ruokavaliolla ja elämäntavoilla todella paljon mutta ei se viisaus tule kuin tekemällä, noi suositukset ovat kuitenkin vain keskivertoihmiselle, jota ei ole edes oikeasti olemassa. Ja jos olisikin, olisiko se hyvinvoiva?
Pahoittelun sekavasta kommentista, hieman reissuväsymystä päällä :)
Hyvinvointi –> voida hyvin… lienee subjektiivinen käsite. Ehkä joku voi hyvin kun masentaa, väsyttää ja närästää. Minä en ;) Ja koska noi asiat on omalla kohdalla jo lähtökohtaisesti poissuljettuja (heh, ainakin pääsääntöisesti), niin stressittömyys lienee tällä hetkellä se juttu, joka voimakkaimmin määrittää omaa hyvinvointia. Got the point? Nähdäkseni hyvinvointi on pitkälti lähtökohtien ja tilanteen määrittämää, ja se voi vaihdella yksilönkin kohdalla. Noh, en nyt miettinyt tätä asiaa juurikaan vaan kirjoittelin mitä hetken mielijohteesta päähän pälkähtää. Saatanpa joutua paikkailemaan sanomisiani jälkeenpäin :D
Tekisi mieli heittää tähän pientä lukijatehtävää ;) Kysy itseltäsi (ja vastaa)…
1. Voitko hyvin?
2. Miksi voit / et voi hyvin?
3. Mitä voit tehdä voidaksesi hyvin?
Ehkä tämän kyselyn kautta selviää mitä se hyvinvointi kellekin tarkoittaa :) Okei, eksyin taas lahjakkaasti polulta pellon puolelle. Kuten tapanani on :D
Mäkin näkisin mielelläni Puskan ruokapäiväkirjat ;). Kuten olen tällä viikolla jo moneen otteeseen toitottanut, niin kannatan esimerkkijohtamista. Se tuo asialle uskottavuutta. Sori vaan korulauseiden toistajat! Sanomanne ei vakuuta! Vrt. esimerkiksi Puska vs. Heikkilä :)
Itse olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kokeillut ravitsemuksellisesti melkein kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ensin uskoin tutkimuksiin ja pidin niiden suosituksista tiukasti kiinni ja pähkäilin, että miksi ihmeessä tämä ei toimi, vaikka tämän PITÄISI toimia ja kun muillakin toimii. Pitkä tie ja kauan meni ennen kuin uskalsin lähteä kokeilemaan Paleota; kun se on niin hankalaa, rajoittunutta ja seliseli. Tänä päivänä olen onnellinen, että keho pakotti mut kokeilemaan. Vähän kuin olisi kotio tullu :) Ja hienoa on tietysti jatkuvasti todistaa vierestä, kuinka homma toimii myös muilla, erilaisilla ihmisillä :))) Alun haasteiden jälkeen palaute on ollut vain positiivista. Sekä fyysisellä tasolla (mittaustulokset), että henkisellä tasolla (fiilikset ja sanallinen palaute). Helppo tässä on seistä sanojensa takana! :)
Hyvä kysely! Ehkä ihan omana postauksenaan saisi aikaan jännää keskustelua?
Samaa mieltä tuosta esimerkkijohtamisesta. Mulla oli myös tuo sama vuosia sitten että epäröin todella paljon kokeilla mitään muuta kuin sitä virallista suositusta. Onneksi tuli kokeiltua.
Joo, tarkoitus oli tehdä aiheesta oma postaus. Sen verran alkoi ajatus juosta aiheen ympärillä omassakin päässä. Mutta saa nyt nähdä jääkö taas vaan ajatuksen tasolle, kuten niin moni muukin postaus ;) Kiitos inspiraatiosta, Marko! :)