Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään!
Uuuaaaah… “Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään” on varmaankin maailman turhauttavin neuvo, mutta näin se vaan on! Tämän hieman ärsyttävänkin neuvon sain kolleegaltani, jolle päivittelin nyt jo viidettä kuukautta jatkuvaa selkävammaani. Onnistuin siis aiheuttamaan itselleni joulukuun puolivälissä lannerangan välilevyn pullistuman, jonka jälkeen elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Viime kuukausiin on mahtunut hyviä ja huonompia päiviä. Ja sitten näitä toivottomia hetkiä yllin kyllin. Kokonaisuutta tutkaillessa tilanne on jo melko hyvä, mutta pudotuksia kovaa ja korkealta sattuu edelleen. Yleensä silloin kun vamma on ollut tovin hallinnassa ja alan liian itsevarmaksi ollen täysin vakuuttunut, että painajainen on vihdoin ohi ja keho kestää taas.
Notkahdus
Takana oli 3-4 viikkoa hyvää jaksoa, kunnes eilen jalkatreenin yhteydessä (maastanosto kahvakuulalla) onnistuin jälleen satuttamaan selän sen verran pahasti, että jo pelkkä kävely tuotti tuskaa. Yöllisistä pakaroihin ja alaraajoihin säteilevistä hermokivuista puhumattakaan. Olin jälleen pakotettu kääntymään pilleripurkin puoleen, joka ei valitettavasti tarjonnut helpotusta kuin hetkeksi. Aamu oli taas tuskaa. Mutta olen ottanut neuvosta vaarin ja opetellut vähitellen elämään asian kanssa. Tottakai se aina harmittaa kun takapakkia tulee ja vähitellen käynnistynyt harjoittelu kokee taas kovan kolauksen, mutta psyykkinen epätoivo iskee kerta kerran jälkeen lievempänä. Kaikkeen tottuu. Ja kaiken kanssa oppii elämään! ;)
Oppia ojien pohjilta
Helpotusta suhtautumiseeni heikkoa alaselkää kohtaan on tuonut matkan varrella oppimani asiat. Useimmat kantapään kautta, joka ainakin takaa oppien mielessä pysymisen. Valitettavasti monta asiaa näyttää edelleen olevan oppimatta, koska näitä oppitunteja edelleen satelee. Koska moni muukin todennäköisesti kamppailee saman vaivan kanssa, niin ajattelin laittaa omien kokemusten antamat opit jakoon. Itse en koe saaneeni lääkäriltä muuta apua kuin diagnoosin, mutta suosittelen siitä huolimatta selkävamman yhteydessä ortopedia konsultoimaan. Saa sieltä ainakin pilleripurkin mukaansa ja sairauslomatodistuksen, jos sellaisesta sattuu hyötymään. Itse olen yrittäjänä tehnyt töitä koko ajan. Eihän se helppoa ole ollut, eikä asiakkaidenkaan kannalta liikerajoitteisuuteni ole ollut kovin miellyttävää, mutta parhaani olen tehnyt ja mielestäni kiitettävästi hommista suoriutunut.
Omat opit
- Älä jää sängyn pohjalle makaamaan yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin on välttämätöntä! Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut kahta neljän päivän taukoa tavanomaisesta treenielämästä. Pyri jatkamaan elämää tavalliseen tapaan kivun sallimissa rajoissa. Itsensä kuuntelu on äärimmäisen tärkeää, mutta uskokaa kun sanon, että makaaminen ei ainakaan helpota kipuja vaan päinvastoin saattaa jopa lisätä niitä entisestään. Itse en pystynyt alussa makaamaan kuin maksimissaan 4 tuntia kerralla, jonka jälkeen oli pakko öisinkin nousta jaloittelemaan.
- Jos vamma on lannerangassa, niin vältä kaikkia alaselkää pyöristäviä asentoja ja liikkeitä. En ehkä koskaan enää kykene tekemään esim. istumaannousuja. Onneksi vaihtoehtoisia harjoitusliikkeitä löytyy pilvin pimein! Se ehkä vaatii hieman kekseliäisyyttä ja uusien juttujen opiskelua, mutta on ehdottomasti vaivan (tai vaivattomuuden) arvoista.
- Harrasta kevyttä liikuntaa, jos vain suinkin kykenet! Itselleni kävely on ollut melkoisen nounou -puuhaa, mutta crosstraineria olen käyttänyt menestyksekkäästi. Ajoittain myös stepperiä. Aluksi crossari oli ainoa liikuntamuoto, jolla ylipäätään kykenin liikkumaan, joten sitä sitten! Kevyt liikunta helpottaa kipuja ainakin hetkeksi kun keho lämpiää ja aineenvaihdunta vamma-alueella tehostuu.
- Jos harjoittelet aktiivisesti kuntosalilla, niin jatka harjoittelua välineillä, painoilla ja liikkeillä, joilla kykenet suoriutumaan harjoituksesta kivutta! Minä vaihdoin vapaat painot vakaampaan ja helpommin hallittavaan taljaan. Pitkää sarjaa, kevyillä painoilla oli toimivaa mielenterveysjumppaa! Vähitellen olen kyennyt siirtymään myös takaisin vapaiden painojen ja kehonpainoliikkeiden pariin. Edelleen avainasemassa on päivittäinen kehon kuuntelu! Mitään varsinaista saliohjelmaa on turha lähteä jääräpäisesti seuraamaan, sillä tilanne elää jatkuvasti, jolloin täytyy olla valmis muuttamaan suunnitelmia lennossa.
- Syö hyvin ja laadukkaasti! Älä anna ruokavalion repsahtaa (kuin satunnaisesti ;)). Jo rajoitettu liikkuminen altistaa lisäkiloille, joten niitä on turha kerätä enää lisää herkkuja syömällä. Lisäpaino vain hankaloittaa elämää selkävamman kanssa entisestään.
- Käytä kipulääkkeitä vain silloin kun on aivan pakko! Lääkärit väittävät tulehduskipulääkekuurin nopeuttavan paranemista, mutta itse olen eri mieltä. Kipulääkkeet altistavat vain vamman uusiutumiselle ja hidastavat paranemista, koska et osaa huomioida kehon signaaleja. Lisäksi ne kuormittavat elimistöä myös monella muulla tapaa. Ota kipulääke tarvittaessa mieluiten yöksi, jotta saat nukutuksi. Uni parantaa. Nukkuessa myöskin rasittaa vamma-aluetta vähemmän kuin toohottaessa, joten näin ainakin minimoit riskit tehdäksesi lisähallaa.
- Tee erityistä “selkäjumppaa” päivittäin! Aluksi jopa pari kertaa päivässä. Tämän oivaltaminen on tuonut itselleni eniten helpotusta vamma-aluetta kipeyttävien suojamekanismien (lihaskramppien) höllentäessä otettaan ja selkää sekä selän liikkeitä tukevien lihasten “vahvistuessa” ja aktivoituessa. Vaikka itse vamma olisi jo parantunut, niin siitä jää helposti muistijälki hermostoon, joka edelleen pyrkii suojelemaan aluetta, vaikka todellisuudessa mitään suojelutarvetta ei enää olisikaan. Juuri tästä syystä selkävammat tuntuvat usein pitkittyvän.
- Hakeudu osaaviin käsiin! Toinen tärkeä seikka toipumisessani ja kivunhallinnassa on ollut pätevä kiropraktikko, joka on aukonut kipua säteileviä nikamalukkoja ja uudelleenohjelmoinut hermoston toimintaa poistamalla tarpeettomia suojamekanismeja. Manipulaatioihin ei kuitenkaan kannata välttämättä sännätä heti akuutissa vaiheessa. Tai silloin on ainakin tärkeää, että manipuloija tietää mitä tekee ja että hänellä on esim. röntgen- ja/tai magneettikuvat apunaan.
- Vältä pitkiä automatkoja (yli 10 min, ainakin jos itse joudut ajamaan, etkä voi hakea mukavaa asentoa vapaasti)! Ja istumista muutenkin. Ihmistä ei ole tehty istumaan tuoliasennossa ja sen kyllä selkävamman kanssa huomaa. Istuminen on pahinta myrkkyä, joten tauota pakon alla istumista tiheään. Autolla ajoa helpottaa alaselän taakse asetettu pyyherulla, joka pitää selkärangan paremmin neutraalissa asennossa ja rentouttaa myös ympäröiviä ja tukevia lihaksia.
- Pyri säilyttämään alaselän luonnollinen kaari aina, kaikissa tilanteissa! Lannerankaa ei ole tarkoitettu liikkuvaksi vaan stabiiliksi. Liikkuvuus tulee lantiosta ja rintarangasta, ei lannerangasta, joten vältä kiertoja ja erityisesti eteen taivutuksia. Tämä tarkoittaa myös syvien, tukevien lihasten huomioimista, aktivointia ja hallintaa aivan kaikessa liikkumisessa ja jokaikisessä liikkeessä!
- Pidä mieli positiivisena ja vaali toivoa, mutta varaudu hyviin ja huonoihin päiviin! Tilanne elää koko ajan. Et voi koskaan tietää mitä huominen tuo. Tämä on osa normaalia paranemisprosessia. Ups and downs! Paraneminen vie aikaa. Onnekkaimmat haastattelemani välilevyn pullistumaa sairastaneet ihmiset ovat selvinneet terveen kirjoihin kolmessa kuukaudessa. Tavallisempi paranemisaika on ollut puolisen vuotta. Ja epäonnisimmat ovat kärsineet jatkuvista selkäkivuista jopa puolisentoista vuotta. Eräät ovat lähteneet leikkaukseen, josta toiset ovat saaneet apua, toiset eivät muuta kuin lisää ongelmia. Leikkaus on mun mielestä vaihtoehto vasta sitten kun kaikki muut keinot on käytetty! Jos teet asiat “oikein”, näet vaivaa ja vältät riskejä, niin huomaat pian kuinka hyvät jaksot pitenevät ja huonot lyhenevät :)
Siinä nyt muutamia tärkeimpiä, yleisiä oppeja näin aluksi. Palaan vielä myöhemmin selän kuntouttamisvinkkeihin ja mainitsemaani “selkäjumppaan” eli laitan esimerkin omasta selän kuntoutusharjoituksesta, jota tosiaan teen päivittäin ja aina ennen saliharjoitusta.
*****
P.S. Vielä on yksi kaniini kateissa! Testit aloitetaan näillä näkymin vkolla 18 :)
