Kuinka elää yli 100-vuotiaaksi?
Mulla on tavoitteena elää yli 100 vuotiaaksi. Kauanko sinä ajattelit elää?
Ikä on vain numeroita
Kun heitän ilmoille tämän kunnianhimoisen tavoitteen, kohtaan usein epäluuloa. Ehkä jonkinlaista vastustustakin. Etenkin nuorempien ihmisten kanssa asiasta keskustellessani. Heidän mielestään olen jo nyt ikäloppu. Mutta vasta kun kerron todellisen ikäni. Kyllä, 40 vuoden rajapyykki kolkuttelee jo ovella. Tunnenko itseni nelikymppiseksi? En lähellekään. Tosin en nyt enää kuvittele mikään kaksikymppinenkään olevani. Näytänkö nelikymppiseltä? Jäävään itseni vastauksen osalta, mutta aika usein ikäni arvioidaan 5-8 vuotta nuoremmaksi. Kohteliaisuudesta ;)
Time goes by… so quickly!
Asiasta puhuttaessa kuulen silloin tällöin kauhistuneen kysymyksen “Kuka edes haluaa elää 100-vuotiaaksi?! En mä ainakaan!”. Aivan oikein arvattu. Kauhistunut lausahdus lipsahtaa useimmiten alta kolmikymppisten suusta. 60-70 vuotta tuntuu heistä olevan ikuisuuksien päässä, mutta vuosien vieriessä ja lopun lähestyessä ajatukset saattavat vielä muuttua. Jokainen eletty vuosi on nimittäin ohitse edeltäjäänsä nopeammin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kellon viisarit tuntuvat pyörähtävän päivä päivältä kierroksensa pikaisemmin.
Kun kysyn MIKSI et haluaisi elää 100-vuotiaaksi on perustelu melkeinpä poikkeuksetta sama; eihän silloin pysty enää tekemään mitään, elämä on ohitse. Vanhukset ovat sairaita ja kipeitä, eivät pysty liikkumaan ja kärsivät päivästä toiseen muiden vaivoina. Totta monen kohdalla tuokin. Nykypäivänä. Mutta on myös yksittäisiä vanhuksia ja kansoja, jotka elävät täysipainoista, virkeää ja virikkeistä elämää hamaan loppuun saakka. Ehkäpä joku vielä muistaa joulupostauksesta viehättävän mummini, joka vielä viime kesänä, 94-vuoden iässä eleli itsekseen omassa torpassa vailla mukavuuksia. Pitkäikäisyyden geeniperimä saattaa siis kohdallani tukea tavoitettani ;). 90% pitkän iän salaisuudesta piilee kuitenkin muualla kuin geeneissä ja tähän voimme jokainen itse elintavoillamme vaikuttaa. En minäkään halua viettää viimeisiä vuosiani päivät pitkät kattoon tuijotellen ja odottaen, että joku kävisi tervehtimässä ja toinen syöttämässä ja käyttämässä tarpeilla. Siinä tämän postauksen pointti. Kuinka voimme nykytietämyksen valossa mahdollistaa täysipainoisen ja hyvinvoivan pitkän elämän?
Kannattaa aloittaa katselemalla Dan Buettnerin esitys asiasta. Buettner kolleegoineen on tutkinut eri puolella maailmaa eläviä pitkäikäisiä kansoja ja tehnyt tämän perusteella johtopäätöksiä, jotka huomioimalla meillä jokaisella on paremmat mahdollisuudet päästä yli tai ainakin lähelle kunnioitettavaa sadan vuoden rajapyykkiä. Muista, että vain 10% on geeneistä kiinni! Loppuun 90% voimme vaikuttaa omilla toimillamme. Ei siis tekosyitä! Tässäkään asiassa ;)
Dan Buettner: How to live to be 100+
Yhteenveto ja ajatuksia
Etkö tällä kertaa ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt katsoa Dan Buettnerin loistavaa esitystä? Suosittelen, että teet sen jossain vaiheessa, sillä video sisältää hellyttävää kuvamateriaalia aktiivista elämää elävistä vanhuksista. Mutta sillä välin voit tyytyä omilla ajatuksillani höystettyyn yhteenvetoon esityksestä.
Klikkaa suuremmaksi
Liiku luonnollisesti!
Luonnollinen liikkuminen tarkoittaa ensisijaista fyysisesti aktiivista elämäntapaa, johon ei välttämättä tarvita aikataulutettuja harjoitusohjelmia. Keho on vain pidettävä liikkeessä istumisen tai makaamisen sijaan! Kävele, hölkkää, pyöräile, hiihdä, kävele portaat, hoida puutarhaa, hakkaa halkoja, kiipeile puissa… Tee ihan mitä tahansa! Pääasia on, että liikut tavalla, joka sopii sinulle parhaiten ja josta nautit! Arkiliikuntaa tai ohjattua liikuntaa, molemmat ajavat saman asian. Jos arkiliikuntaa ei tule harrastettua, niin harrasta ohjelmoitua liikuntaa. Ei pakosta vaan liikkumisen ilosta. Ilo löytyy kyllä kun löydät itsellesi sopivan lajin (ja asenteen!) ja lähdet vain liikkeelle!
Hidasta, vähennä stressiä!
Pyri irtautumaan kiireisestä ja stressaavasta elämäntavasta. Lähtökohtana on stressaavien toimintojen, asioiden tai ihmisten tunnistaminen. Tunnista tilanteet, jotka koet stressaaviksi ja pyri tämän jälkeen aktiivisesti muutokseen, jolla joko poistat stressitekijät tai ainakin pyrit vähentämään niitä. Ei välttämättä maailman helpoin tehtävä, koska haluamme asioita, joiden saavuttaminen aiheuttaa stressiä. Mitä jos lakkaisit haluamasta niin paljon?
Jos elämä kuitenkin on vain yhtä hullunmyllyä ja stressiä, niin pyri tasapainottamaan tilannetta hiljentymällä. Mitä ikinä se kohdallasi tarkoittaakin. Joillekin se on konkreettisesti hiljentymistä ja mietiskelyä, meditointia tai joogaa. Itse olen huono pysymään paikoillani. Jos jään paikoilleni lentävät ajatukset entistä villimmin! Omat rentoutus- ja stressinpurkukeinot löytyvätkin lähinnä liikunnan parista. Kun haluan rauhoittaa mielen tai sysätä mielessä vellovat asiat hetkeksi syrjään lähden lenkille, ulos luontoon kävelemään, hölkkäämään, juoksemaan rataa, mäkiä… Tai sitten salille, jossa harjoittelu, ympäristö ja muut ihmiset saavat mielen irti stressaavista ajatuksista. Hiljentymistä on monenlaista! Löydä oma keinosi rauhoittaa mieltä.
Löydä elämällesi tarkoitus!
Everyone, according to the Japanese, has a hidden ikigai. Finding it requires a deep and often lengthy search of self. Such a search is regarded as being very important, since it is believed that discovery of one’s ikigai brings satisfaction and meaning to life.
Mieti, mikä on se syy, “ikigai”, joka saa sinut nousemaan aamu toisensa jälkeen ylös sängystä. Mikä on intohimosi, kutsumuksesi, tavoitteesi, elämäntarkoituksesi? Mikä on se asia, joka tekee elämästä merkityksellisen, elämisen arvoisen? Perhe, työ, muiden auttaminen, ystävät, harrastukset…
Mielestäni jokaisella tulisi olla jokin intohimo, jonka kautta voi tuntea elämänsä merkitykselliseksi. Pidän vailla intohimoa eläviä ihmisiä elävinä kuolleina. Uusiin ihmisiin tutustuessani usein kysynkin suoraan, että mikä on heidän intohimonsa ellei se muuten ole käynyt selväksi. Useimmilla sellainen löytyy, joillakin jopa monia intohimon kohteita, mutta valitettavasti on myös ihan liikaa eläviä kuolleita, jotka eivät osaa vastata kysymykseen yhtään mitään. Jotenkin haluan uskoa, että jokaisella on ainakin joskus joku intohimo ollut, joka syystä tai toisesta on vain päässyt katoamaan. Intohimo voi myös muuttua elämän varrella. Ei ole merkitystä, mikä intohimo on, kunhan sellainen on! Omani lienee käynyt selväksi ;)
Syö viisaasti!
Ravintoasioista olenkin jo kirjoitellut jokusen artikkelin. Mulle viisaasti syöminen tarkoittaa Paleo -ruokavalioon perustuvaa ruokavaliota, johon silloin tällöin kuuluu myös eri tilanteiden mukaisia herkkuhetkiä Paleon ulkopuolelta. Vielä en ole laskiaispullaa syönyt, mutta ehkä sen teen. Ehkä en. Myös lasillinen tai pari punaviiniä kuluu silloin tällöin. Jotkut suosittelevat pientä lasillista nautittavaksi jopa päivittäin, mutta omaan elämäntapaani säännöllinen lasillinen ei kuulu. Tumma suklaa sen sijaan näyttää edelleen kuuluvan ruokavaliooni valitettavan säännöllisesti ;).
Videossa tuotiin esiin myös okinawalaisten Hara hachi bu, syö kunnes olet 80% täysi. Älä siis syö itseäsi koskaan täyteen tai ähkyyn saakka vaan jätä näläntunne 20%:sti tyydyttämättä. Joka aterialla. Aivot viestittävät vasta 20 minuutin kuluttua syömisen loputtua vatsan olevan täysi. Vaikka lopettaisit syömisen “kesken”. Vältä ylensyöntiä ja voit paremmin sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä!
Seurustele oikeiden ihmisten kanssa!
Vietä aikaasi ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle tärkeitä, jotka jakavat ajatusmaailmasi ja jotka elävät ja tekevät asioita, joita itse teet tai haluaisit tehdä. Seura tekee kaltaisekseen! Vietä aikaa ja vaihda ajatuksia ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyt. Ja joilta voit ehkä oppia jotain. Verkostoidu! Pidä kuitenkin perheesi ja rakkaimpasi etusijalla. Liity johonkin yhteisöön tai hengaile “heimolaistesi” kanssa. Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä! Ja pyristele irti ihmissuhteista, joiden vaaliminen on käynyt raskaaksi, jotka koet stressaaviksi ja jotka eivät mielestäsi anna enää mitään, joissa et koe itse kykeneväsi uusiutumaan tai antamaan tai antavasi liikaa saamatta mitään.
Näillä eväillä lähdetään tavoittelemaan 100 vuoden ikää! Ja maksimoimaan hyvinvointi matkan varrella. Oletko mukana?! ;)
Moro, Hermis!
En ole koskaan ajatellut, kuinka vanhaksi elän. Enkä aio asettaa mitään numeroa.
Ei, en ole enää alle 30, vaan pian 33. ;-)
Nuo ohjeet ovat viisaita, mutta minun ohjenuorani on viime vuosina ollut nauttia kyydistä ja olla tyytyväinen siihen mitä tähän mennessä on saanut. Jo pelkästään tuon jälkimmäisen syyn takia olen saanut elää todella hyvän elämän jo tähän asti. Minusta muun vaatiminen on liikaa, mutta jos uusia päiviä vielä suodaan, otan ne kiitollisena vastaan.
Heip Pete P.!
Et ole vielä tarpeeksi “vanha” ajatellaksesi kuinka vanhaksi elät ;). Vaikka hitusen päälle 30 ja melkein miehen iässä oletkin. Miehethän taitaa muutenkin tulla vähän jälkijunassa ;)
Sulla on turhan vaatimaton asenne. Varmasti jokainen on kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä, mutta ei se silti estä tavoittelemasta niitä lisää. Pitää tähdätä korkealle! Eikä aina uskoa, että tämä riittää minkä saan. Se on musta vähän pelkurimainen asenne ja tapa vapauttaa itsensä vastuusta. Jos on aina vaan tyytyväinen siihen mitä on tai mitä saa, niin miksi edes yrittää enempää. Mietipä tuota esim. kehonrakennuksen tai ylipainoa kantavan näkökulmasta. On niitä, jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä luoja on luonut ja niitä, jotka tekevät mitä tahansa saavuttaakseen unelmansa. Kummalla mahtaa kehitys olla kohillaan? ;)
Tässä ikä-/hyvinvointiasiassa on myös toinen juttu. Sitä voi nimittäin katsoa kahteen suuntaan. Voi joko tavoitella pitkää ikää ja elää sitä kautta terveemmän elämän tai voi tavoitella hyvinvointia ja elää pidempään. Eli on oikeastaan ihan sama kumpaan keskityt kun lopputulos on jokseenkin sama :). Voisi kai ajatella, että ihmiset, jotka tekevät töitä hyvinvointinsa eteen haluavat elää pidempään. Tiedostetusti tai tiedostamattaan. Vaikka emme voi päättää mikä päivä on se viimeinen, niin riskejä voi aina minimoida. En usko, että se työ tämän asian kohdalla menee koskaan hukkaan vaan palkitsee koko ajan, joka päivä :)