Pannukakkupäivä
Mitä syödä “aamiaiseksi” kun jääkaapissa seisoo vain yksi onnellinen luomu muna? Hmmmm… Olihan siinä sunnuntai -aamuna vitsit hieman vähissä kun perusaamiastarvikkeet olivat niin jääkaapista kuin pakastimestakin loppu – finito. Miltä kuulostaisi pannukakkuaamiainen? Eikä mikä tahansa pannukakkuaamiainen, vaan paleopannukakuista väsätty aamiainen. Not too bad!
Jo pitkään on mielessä pyörinyt paleopannukakkujen testaus. Nyt sain siihen oivan syyn. Muna löytyi jääkaapista ja kaikki muu tarpeellinen myös omasta eikä naapurin kaapista, joten tuumasta toimeen.
Paleopannukakut
1 annos
- 1 luomu kananmuna
- reilu puoli desiä kookosmaitoa tai kermaa (tällä kertaa oli vain kookoskermaa tarjolla, joten sitä sitten)
- reilu puoli desiä mantelijauhoja
- ripaus kristallisuolaa
- ripaus jauhettua luomu vaniljaa
Kaikki ainekset vaan vispilällä sekaisin ja pannuun paistumaan! Ja kyytipojaksi pakastimesta mansikoita lämpimään vesihauteeseen sulamaan. Halusin fiilistellä hieman, joten paistoin pannukakut oikein pikkulettupannulla. Paistamiseen käytin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Ja simsalabim! Tuossa tuokiossa olin loihtinut makoisan paleoaamiaisen! Kelpais varmaan sullekin! Noh, eiväthän nämä vehnäjauhopannukakuille maistuneet, mutta hyviä olivat silti. Ensi kerralla ehkä lisään vielä hieman ruokasoodaa, jotta saadaan pannukakuista pikkuisen pulleampia ja entistä mehevämpiä :)
Ruokakriisiä ruokakaupassa..
Kävin illalla kaupassa täydentämässä tyhjenneitä ruokavarastoja. Mä en erityisesti pidä “shoppaamisesta”. Joskin sunnuntai -ilta tarjoaa sikäli mukavammat puitteet, että porukkaa ei paljoa käytävillä pipo silmillä vaeltele vaan kauppareissu sujuu sutjakkaasti. Paitsi, että… ei suju. Ei suju, koska ruokaa pitäisi ostaa ja kilometrien pituisista hyllyistä ei sitä tunnu löytyvän. Voi ahdistus! Tai siis “ruokaa” löytyy kyllä pilvin pimein, mutta itselleni jo ennestään suhteellisen suppeat valikoimat ovat supistuneet entisestään sen jälkeen kun satuin katsomaan Food, Inc:in. You`ll never look the dinner same way! Tämä on niin totta! Yhtä totta kuin “You`ll never look the grocery shop same way”! Juuri kun kaikki sujui ruokailun suhteen niin hyvin ja helposti, niin mä onnistuin kehittämään itselleni ruokakriisin. Milleköhän nuppitohtorille menisin ongelmaa hoidattamaan? Ehdotuksia?
…ja ruokakriisiä adventtipöydässä
Eilen oli myöskin 1. adventti, jonka kunniaksi äippä oli väsännyt maukasta illallista. Mun äiti tekee ihan hirmu hyvää ruokaa! Niinkuin kaikki äidit tekevät ;). Oli monenlaista herkullisen näköistä sorttia ja vähän jouluruokaakin. Mutta mun ajatuksissa pyöri vain “mistä on nämä kaikki herkut tehty?”. Ja mitä mä oikeasti syön, jos syön äipän ylpeänä esittelemää viljapossua! Ja uunilohta! Noh, siinä sitten seisoin ahdistuneena ja nälkäisenä keskellä keittiötä yrittäen keksiä jonkinlaista ratkaisua ruokakriisiini. Enkä keksinyt siihen hätään muuta järkevää kuin kompromissia.
Kaikki perunaruoat hylkäsin automaattisesti. Persiljalla maustetut, keitetyt porkkanat ajoivat hyvin perunan virkaa. Maistoin pienen palan kuuluisaa viljapossua, jonka totesin olevan tönkkösuolattua. Lopulta täytin lautasen paitsi porkkanoilla, niin myös norjalaisella lohella (jep, sillä “soijapapukalalla”), keitetyillä kananmunilla (jotka olivat herraties mistä lähtöisin) ja ah, niin maukkaalla katkarapumajoneesilla. Ei ihan perinteinen adventtimenu, mutta vatsa tuli täyteen ja nautin hyvästä ruoasta kunhan ensin vaimensin soimaavan omatuntoni. Aterian kruunasi mausteinen porkkanakakku, jota oli ihan pakko vielä ähkyssäkin ottaa yksi pala kiellon päälle ;)
P.S. En ole unohtanut “Mitä ihmisen pitäisi syödä?” postauksen kakkososaa ;). Kommentit edelleen tervetulleita!
Muistuttaisin tuossa “ruokakriisissä” sitä, että mistään ei ole PAKKO luopua ja pieni heilahdus suuntaan tai toiseen ei ole kriittistä. Itse asiassa mun mielestä tossa sun viestissä on vastaus itessään:
Kauheasti hyvää ruokaa, mutta mitä sitä voi oikeasti syödä, kun ei tiedä, mistä ne on, mutta silti ehkä tekee mieli? No ensinnäkin pieni korvaaminen peruna-porkkana ja yksinkertaisesti MAISTAMINEN! Syö sitä viljapossua, jos sitä tekee mieli. Kun huomaat, että se onkin tönkkösuolattua tai siitä ihan aikuisten oikeesti tulee paha olo, ensi kerralla sitä ei enää tee edes MIELI syödä.
Näin et joudu KIELTÄYTYMÄÄN mistään, vaan opit kokemuksen kautta, mikä on sinulle hyväksi. Omasta mielestäni kieltäytyminen on vain oman murheensa lisäämistä. Älä stressaa ruokaa, koska se tuottaa myös enemmän murhetta kuin positiivista energiaa.
On turha kauhistella sitä kaikkea MOSKAA ja PAHAA RUOKAA ympärillä. Se ei auta ketään. Mieluummin fiilistele ja ihannoi niitä kaikkia uusia ja hyviä juttuja, joita oot ruvennut löytämään ympäriltäsi, joita ennen et ole ymmärtänyt olevan olemassakaan.
Ihanaa viikonalkua <3
Älä aliarvioi ortorexiaa.
Ortoreksia?! Mullako?! Yeah, right!!! Jos joku haluaa määritellä mut ortorektikoksi, niin siitä vaan. Onhan se tietysti nykypäivänä ihan sairasta syödä ruokaa, jota ihmisen elimistö on alunperin luotu käsittelemään. Jos se tekee musta ortorektikon, niin kannan titteliä suurella ylpeydellä!
Kiitos kommentistasi, Lepantti! Ja anteeksi kielenkäyttöni, mutta valitettavasti mä en tajunnut kommentistasi hevonhelvettiä ;). Tai siis en näe kommentillasi minkäänlaista yhteneväisyyttä itseni kanssa. Olin suorastaan tyrmistynyt kommenttisi luettuasi. Kirjoitinko mä tämän postauksen pointin niin epäselvästi, ettei sitä kykene tekstistä ymmärtämään? Vai antaako proosallinen tulkinta liikaa mahdollisuuksia tulkita tekstiä omiin ruokailutottumuksiin tai ajatuksiin peilaten? Noh, tällaista tämä kirjallinen viestintä ja blogailu on :). Se täytyy vaan kestää ja yrittää ymmärtää.
Mutta jotta saisin edes muutaman ymmärtämään mikä tämän postauksen pointti oli, niin yritän lähestyä asiaa selkokielisemmin. Toivottavasti ei mene vain entistä enemmän metsään ;)
Ensinnäkin mä en koe minkäänlaista PAKKOA luopua yhtään mistään. Syön mitä haluan, milloin haluan eli käytännössä silloin kun on nälkä. Mä syön just sitä mitä mun mieli tekee. Ongelmaa on enemmän siinä, että ruoka-aineita, joita mun tekee mieli ei ole saatavilla, joten vaihtoehtoina on joko luopua näistä ruoka-aineista tai tyytyä kompromissiin. Eniten ahdistusta aiheuttavat liha, kala ja kana, jotka ovat mielestäni itselleni niin tärkeitä, että en niistä suostu luopumaan –> tyydyn kompromisseihin, joista koen tällä hetkellä ahdistusta, koska mulla ei mielestäni ole vaihtoehtoja tarjolla.
Possusta en välitä oikein missään muodossa, joten viljapossu ei ollut mikään big deal muutoin, kuin että halusin osoittaa kunnioitusta äitini valmistamaa ruokaa ja vaivannäköä kohtaan. Jo ainakin viimeiset viisi vuotta on äiti joutunut mun vaatimuksesta hankkimaan joulupöytään myös kalkkunaa, koska en vaan pidä kinkusta. Tämä siis jo ennen pari viikkoa sitten alkanutta ruokakriiseilyä.
Adventtiaterian taustasta vielä sen verran, että olin tulossa salilta, jossa olin tehnyt intensiivisen crossfit -treenin ja mulla oli karjuva nälkä! Jotkut ihmiset syövät fiilistelläkseen, minä syön nälkääni, joten siinä tilanteessa ei kai ollut mikään ihme, että teki mieli ruokaa. Olisi varmasti hampurilainenkin uponnut ellei muuta olisi ollut tarjolla ;). Samalla kävin kuitenkin päänsisäistä taistelua itseni kanssa, koska olisin MIELUUMMIN syönyt MIELESTÄNI terveellisempää ja keholleni sopivampaa ruokaa. Söin kuitenkin sitä, mitä oli tarjolla. Syyt olen jo maininnut.
Noh, josko nyt vielä yrittäisin selvittää tätä ruokakriisiä tarkemmin.
1. Katsoin Food, Incin KOKONAAN. Elokuva teki muhun suuren vaikutuksen. Ei sinällään, ettenkö olisi näistä asioista ollut jo tietoinen, mutta jotenkin elokuva konkretisoi asiat hieman ikävällä tavalla. En ole varma, pystyykö kukaan, joka ei ole tuota elokuvaa katsonut ymmärtämään pointtiani ellei ole elokuvan käsittelemistä asioista muutoin hyvin valveutunut. Olen jauhanut tästä ja tulen jauhamaan edelleen, koska asia on mielestäni tärkeä: katso Food, Inc. ja laita viestiä eteenpäin, jotta mahdollisimman moni tulisi tietoiseksi siitä mitä syö ja miksi syö sitä mitä syö (jos ostaa ruokansa normi ruokakaupan hyllystä). Elokuva on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin Olli Postin erinomainen Nutrix -julkaisu. Lue sekin, ellet ole sitä vielä tehnyt ;)
2. Elokuvan katsomisen jälkeen olen kokenut suoranaista kuvotusta joutuessani kohtaamaan lautasella tai ruokakaupassa elokuvan käsittelemiä tuotteita, joita joudun kuitenkin pakon edessä ostamaan ja syömään, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Paitsi jättää kyseiset perusruoka-aineet syömättä. Ei hyvä vaihtoehto. Ei vaihtoehto ollenkaan. Minulle. Tällä hetkellä.
Selkiskö? Vai yritänkö löytää lisää rautalankaa? ;)
Mä olen jonkin sortin urheilija, jolle ei riitä fiilistelyruoka. Mä haluan ravita kehoani monipuolisesti tavoitellessani parempaa suorituskykyä. Ymmärrän, että foodeilla dataillaan ja käydään vetämässä cooperi pari kertaa vuodessa, mutta foodit eivät riitä eikä fiilistely auta kun viikossa vedetään 5-12 intensiivistä treeniä.
Sitä kaikkea pahaa ja moskaa täytyy kauhistella ÄÄNEEN, jotta muillakin olisi mahdollista tulla tietoisiksi ruokatuotannon epäkohdista. Ei tätä maailmaa muuteta hiljaa hissuttelemalla ja epäkohdat hyväksymällä. Ainoa mahdollisuus saada aikaiseksi muutosta parempaan on saada mahdollisimman moni tietoiseksi JA YMMÄRTÄMÄÄN mitä tässä maailmassa tapahtuu ja millaisia asioita omilla joka päiväisillä valinnoillamme tuemme päivittäin. Mun missio on auttaa ihmisiä elämään terveemmin opastamalla heitä ravintoon ja liikuntaan liittyvissä kysymyksissä. Ja siitä tässäkin vuodatuksessa on kyse :)
Olen pahoillani vaahtoamisestani. Siitä huolimatta on tämä(kin) postaus kirjoitettu kaikella ystävyydellä.
Ihanaa viikonjatkoa myös sinulle, Lepantti <3. Ja kiitos tosiaan kommentistasi, joka mahdollisti tämänkin yöllisen vouhkaamisen ;)
Pitääpä kokeilla tuota pannukakku reseptiä :)
Juuh, kannattaa ehdottomasti kokeilla! On nimittäin hurjan helppoa eikä aineksiakaan kovin paljoa tähän perusreseptiin tarvitse :). Mantelijauho on ehkä hieman eksoottisempi ainesosa, jota ei välttämättä ihan joka taloudesta löydy. Vaniljan voi myös hyvin jättää pois. Tai voit tuunata oman version paleopannukakuista! Sekaan mustikoita, murskattuja pähkinöitä…. Suhteellisen hyvin pysyivät pienet letut koossa, vaikka koostumus ei ole niin “sitkoinen” kuin vehnäjauhoversiossa. Munakasmainen lienee oikea sana kuvaamaan sekä rakennetta, että ehkä makuakin.
heh,
Itsellä ei yleensäkään ole mitään jauhoja kaapissa, joten pitää käydä ostelemassa noita aineksia ja kokeilla.
Mitäs mantelijauhoja olet käyttänyt?
Mantelijauhoahan voi valmistaa kokonaisista manteleista itse, jos siihen vaan löytyy sopivat pelit ja vehkeet. Mä olen oman 800 g:n pussukkani hankkinut ennen “suuremman tietoisuuden aikaa” ;), joten on ihan tavallista Sallisen maustetehtaan kamaa, jota löytyy ainakin isommista marketeista. Myös pienemmissä pussukoissa, jos haluaa ensin testailla. Mantelijauho on kuitenkin melko hinnakasta (normi vehnäjauhoihin verrattuna ;)).
Pannukakuista puheen ollen.. Tässä ihan mielettömän hyvä resepti. Ei varmaan täysin täytä paleo-vaatimuksia, mutta vhh ainakin:
1dl jauhoja (puolet maustamatonta heraa ja puolet kookosjauhoja)
0,5dl luomukermaa
1rkl voita sulatettuna
1 kananmuna eroteltuna
1/2tl leivinjauhetta
1 tl kärjellinen soodaa
ripaus suolaa (esim. himalajan)
(jos haluaa makeutta niin vähän esim. hunajaa tai agavea)
Sekoitellaan kuivat aineet yhdessä kulhossa. Toisessa kulhossa sekoitetaan sula voi, kerma ja kananmunan keltuainen. Sekoitetaan keskenään nämä kaksi. Vatkataan erillisessä kulhossa kananmunan valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostellaan vaahto varovasti taikinan joukkoon. Sitten vaan kookosöljyä pannulle ja paistumaan. Sellainen pikkupannu, olisko 15cm halkaisijaltaan, on optimaalisin.
Vaatii vähän vaivannäköä, eikä tämä ehkä ihan paras jokaiseen aamuun ole, mutta herkutteluhetkiin sitäkin parempi. Päälle runsaasti marjoja ja loraus agave tai vaahterasiirappia! NAM
Kiitos pannukakkureseptistä, Hanna! Kyllä tämä ainakin mun kriteerit aika pitkälle täyttää. Tosin muuta kuin kookoskermaa harvemmin kotosalta löytyy. Myöskään voipakettia ei ole jääkaappi nähnyt aikoihin… Mutta ehkäpä kookostuotteet ajaisivat näidenkin kahden puuttuvan ainesosan asian ;)