Flunssa tulee! Oletko valmis?
Elämme taas sitä aikaa vuodesta, jolloin kaiken maailman flunssapöpöjä riehuu ympäriinsä ja kaataa kansaa kanveesiin. Jotkut luottavat rokotuksiin, minä luotan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, pistän kädet ristiin ja toivon parasta. Jos kuitenkin käy huonosti ja jokin lentsupöpö saa yliotteen, niin sitten vaan sairastetaan ja ootellaan, että tauti helpottaa. Antibiootit jätän suosiolla kiireisille pikaratkaisujen etsijöille ja niille, jotka muuten vaan pitävät flunssakierteessä kieriskelemisestä.
Kuinka minimoida flunssariski?
Ryhtymällä ajoissa toimenpiteisiin, jotka vahvistavat elimistön omaa puolustusmekanismia eli immuniteettia. Muistattehan, että 70% vastustuskyvystä sijaitsee suolistossa. Tämä tarina on muuten tosi. Muutamia vinkkejä flunssan torjuntaan:
- Pese kädet! Usein. Aina kun olet ollut kosketuksissa pintojen kanssa, joita flunssaiset ihmiset lääppivät esim. kaupassa, SALILLA, muissa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa. Toinen vaihtoehto on olla tunkematta sormia nenään tai suuhun, joskin tämä on huomattavasti hankalampi asia käytännössä muistaa kuin luulisi.
- Nuku riittävästi, siis PALJON ja vältä stressiä. Onnistunee toisinaan paremmin ja joskus huonommin, mutta asia on ainakin hyvä tiedostaa. LAADUKKAAN unen määrällä on merkittävä vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
- Juo riittävästi vettä! Itse käytän pullotettua vettä, jossa tosin siinäkin on omat ongelmansa. En kuitenkaan halua kyllästyttää kehoani kloorilla.
- Vältä sokeria, viljatuotteita (erityisesti “valkoista kultaa”), tärkkelyspitoisia ruoka-aineita ja prosessoitua teollista ruokaa, joka ei tarjoa elimistöllesi muuta kuin vatsantäytettä ja vinon pinon “kemikaaleja”, joita vastaan taistellessa saattaa flunssapöpöä päästä läpi etulinjan puolustuksen. Em. ruoka-aineilla on myös haitallisia vaikutuksia suolistoon.
- Liiku! Riittävä määrä kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa parantaa vastustuskykyä mm. vähentämällä stressihormoneita.
- Vältä omega-6 -rasvahappojen yliannostusta, suosi vastustuskykyä vahvistavaa omega-3:sta, jota saat kätevästi esim. kalaöljystä. Myöskin kookosöljyn lauriinihapolla on todettu olevan tehokkaasti viruksia tuhoavia vaikutuksia. Kookosöljyhän on aivan loistava paistorasva, sillä se kestää hyvin korkeitakin lämpötiloja.
- Varmista D3 -vitamiinin riittävä saanti! Itse suosin kalanmaksaöljyä, jossa kyseinen vitamiini on luonnollisessa muodossa (sisältää myös A-vitamiinia ja omega-3sta :)). Synteettiset D-vitamiini valmisteet saattavat olla jopa keholle myrkyllisiä. Riittävä D-vitamiinin annostus on 50-125 mcg/vrk.
- Kiinnitä huomiota riittävään C-vitamiinin saantiin suosimalla C-vitamiinipitoisia vihanneksia ja marjoja. Turvaudu tarvittaessa C-vitamiinivalmisteisiin; on suositeltavaa nauttia jopa 4 x 1000 mg C-vitamiinia/vrk.
- Käytä luonnon omia antibiootteja esim. inkivääriä, valkosipulia, vihreää teetä, echinaa ja oliivinlehtiuutetta.
- Käytä ruoansulatuskanavan mikrobistoa tasapainottavia probiootteja. Itse en juurikaan käytä hapanmaitotuotteita, joten hoidan suoliston suotuisaa bakteeristoa oluthiivalla, aloe veralla ja maitohappobakteerivalmistein.
- Kiinnitä huomiota riittävään kuitujen saantiin. Kuidut puhdistavat ja hoitavat suolistoa.
- Pidä vatsahapot kunnossa. Vältä happojen eritystä vähentäviä lääkevalmisteita. Vähähiilihydraattinen Paleo -ruokavalio edistää tervettä vatsahapontuotantoa. Akuutissa tilanteessa voitanee kokeilla myös HCl -valmistetta ja/tai ruoansulatusentsyymejä.
- Jos harjoittelet paljon ja intensiivisesti, niin lisää l-glutamiini lisäravinnearsenaaliisi.
- Nauti kohtuudella punaviiniä ;)
Satutko tietämään, mitä ainetta oikeastaan on apteekin D-vitamiini, esim. Minisun? Synteettistä? Haitallista? Ainakaan Antti Heikkilä ei kirjoissaan ole tarkasti D-vitamiinin laatukysymystä selventänyt.
Viime aikoina on eräässä blogissa ollut vilkasta D-vitamiinikeskustelua, mutta en ole huomannut muuta erottelua D-vitamiinin suhteen kuin aurinko ja pilleri. Keskustelu on keskittynyt vain eri suuruisten annosten väliseen vertailuun.
Ja apteekin C-vitamiini on sitten aivan kelvollista?
Tervehdys aivotauti2!
En tiedä sen kummemmin näistä Suomen apteekeissa (tai muualla) myytävien D-vitamiinivalmisteiden haitallisuudesta. Maininnat synteettisen D-vitamiinin “myrkyllisyydestä” on tullut vastaan muutamissa jenkkilähteissä, ja siksi kirjoitinkin että “Synteettiset D-vitamiini valmisteet saattavat olla jopa keholle myrkyllisiä.”. Itse olen kuitenkin varmuuden vuoksi päätynyt ottamaan D-vitamiinilisän kalanmaksaöljystä (Möller). Olen muutoinkin “pillerivastainen” ja tässä tulee nyt mukavasti useampi kärpänen samalla lätkällä :)
Viitannet blogimaininnalla Christer “Veteraaniurheilija” Sundqvistin blogiin, jossa on pitkälti juttua D-vitamiinista. Valitettavasti en ole itse ehtinyt kahlaamaan tuota juttua alkutekstejä pidemmälle. Sundqvistilla on paljon hyvää asiaa, mutta postaukset ovat ainakin itselleni aivan järkyttävän raskasta luettavaa; ulkoasu ja jäsennöinti vaan töksäävät.
C-vitamiinivalmisteiden myrkyllisyydestä en ole nähnyt mainintoja. Kehotin turvautumaan tarvittaessa C-vitamiinivalmisteisiin. C-vitamiiniahan kertyy luonnollista tietäkin esim. Paleo -ruokavaliolla ihan mukavasti ;). Itse olen turvautunut C-vitamiinipilleriin yleensä vasta jonkinlaisten flunssaoireiden ilmaannuttua (oli siitä sitten hyötyä tai ei ;)).
Hm, noin äkkiseltään kun katsoin niin Helsingin veden analyysin mukaan Helsingin vesijohtovedessä on vähemmän klooria kuin pullotetussa vedessä. Riippuu tietty varmaan siitäkin, mistä lähteestä pullovetensä hankkii.
Sitten se mitä-isoäitisi-söisi-osasto:) itse vähän karsastan ajatusta maitohappobakteeritabujen käytöstä jatkuvasti. Maitotuotteet tuntuvat kuitenkin luonnollisemmalta. (ja kyllä, tiedostan maidon haittapuolet, kaseiinin, laktoosin jne) mutta jotenkin tabut haraa taas back-to-the-basics ajatteluani vastaan…
Ja kyllä varmasti tässäkin voi miettiä hyötyjä ja haittoja (vrt suuri herakeskustelu) ja maitohappobakteerit myös monessa suhteessa puoltavat paikkaansa.
D-vitamiinista puhutaan tosiaan nyt paljon. Itselleni tuli mieleen tässä männä päivänä että miksiköhän ihminen ei luonnostaan saa tarpeeksi D-vitamiinia. Jos tosiaan on niin, että tällä pohjoisilla leveysasteilla aurinko ei paista riittävästi ja käytännössä ravinnosta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia. Sekaravinnolla ihminen kuitenkin periaatteessa saa riittävästi kaikkia (?) vitamiineja, kivennäisiä ja ravintoaineita. Miksi juuri tuo d-vitamiini tuntuu jäävän niin pahasti puuttumaan? No, ehkä syy on siinä, että alkuihmisen ajoista päiväntasaajan auringonpaahteessa on vielä kulunut liian vähän aikaa, jotta evoluutio olisi ehtinyt sopeutua pohjolan pimeyteen… :)
Kyllä, Sundqvistiin viittasin. Onhan se ulkoasu hirveä. Kieli ja ilmaisukin on vähän kökköä. Nuo puutteet annan anteeksi, koska Christer on hyväntahtoinen ja huumorintajuinen setä.
Minä en ole kovin innokas vitamiinien syöjä. Lukemani perusteella olen kuitenkin todennut, että nuo kaksi mainittua vitamiinia (purkista tai pullosta) voisivat olla todella hyödyllisiä joissakin tapauksissa.
En ole maailmanluokan tietäjä, mutta se ei estä ottamasta kantaa D-asiaan. Yllä Elina arveli, ettei aurinko paista näillä leveyksillä riittävästi. Christerin pitkissä kommenttiketjuissa esiintyi lukuisia tietäjiä, joiden mukaan kesällä on mahdollista saada tarpeeksi D-vitamiinia auringon kautta Suomen leveyksillä. Jonkun mielestä tämä aikaväli oli maaliskuusta lokakuuhun (Helsingin korkeus), mutta joidenkin mielestä vain hyvin lyhyt väli juhannuksen tienoilla.
Yksinkertaisesti ajateltuna D-vitamiinin puutos on nykyään pahempaa kuin vaikkapa tuhat vuotta sitten, koska ihmiset viettävät paljon aikaa sisätiloissa myös sinä valoisana aikana, jolloin aurinkoa olisi tarjolla. Toimisto- ja tehdastyöläisten lomat ovat kai jotain kuukauden luokkaa, mistä ei ole suurta iloa.
—-
Viljat ovat siitä erikoisia kasvikunnan tuotteita, että niissä ei ole C-vitamiinia.
Moikka Elina!
Tuo veden kloorin (ym. kemikaalien) määrä riippunee myös siitä, missä päin maata (tai jopa kuntaa/kaupunkia) sattuu asumaan. Eikä se aina täälläkään huonoa ole, mutta välistä on kloorin haju selkeästi havaittavissa. Maku ei ole muutenkaan mun mielestä kovin miellyttävä. Pullovesi sentään ei maistu mun suussa millekään, mutta kuten jo mainitsin, niin siinäkin on omat ongelmansa ;). Mun motto voisi olla “Älä syö tai juo mitään, mitä kissasikaan ei söisi tai joisi!” ;). Tähän kategoriaan menevät mm. suojakaasuun pakattu jauheliha (ym. vastaavat tuotteet) ja meidän vesijohtovesi.
Heh.. vai tuntuvat susta maitotuotteet luonnollisemmilta. Käypäs tutustumassa purkkimaidon valmistukseen ;)). Purkkimaito kun on jotain ihan muuta kuin lehmäntissistä tuleva vastaava aine. Noh, jokainen tekee taas valintansa eikä mun mielestä maitohappobakteerejakaan tarvitse joka päivä napsia vaan silloin kun tuntee tarvetta suoliston tasapainottamiseen. Jos vatsa toimii, vastustuskyky tuntuu olevan kunnossa eikä ole riskitekijöitä, jotka tilannetta huonontaisivat, niin ei ole mitään syytä ottaa pillereitä. Maitohappobakteerit ovat vain yksi keino, jolla vastustuskykyä voi “yrittää” vahvistaa. Jos haluaa lähteä hiuksia hakomaan, niin voihan sitä miettiä myös kuinka paljon ja millaisia hapanmaitotuotteita tulisi syödä, jotta ne vastaisivat pilleriannosta. Tästä aiheesta mulla ei tosin ole hajuakaan :)
Gotta run! Kommentoin lisää myöhemmin!
Jatketaas vielä Elinan kommentin osalta :)
Mun nähdäkseni ihminen ei näillä leveyspiireillä saa nykyään riittävästi D-vitamiinia ensisijaisesti siksi, että ruokavaliomme ei tue riittävää D-vitamiinin saantia. Luonnollista D-vitamiiniahan saadaan eniten kaloista. Kuinka moni meistä syö päivittäin tai edes useamman kerran viikossa 200-300g esim. sellaisia luonnonvaraisia kaloja kuin ankeriasta, nahkiaista, kuhaa, siikaa, silakkaa tai lahnaa? Tunnustan. En minä ainakaan. Itseasiassa syön mitään kalaa hyvin harvoin ja silloinkin ehkä lohta, tonnikalaa tai seitä (turskaa). Skandinaavisen luolamiehen kohdalla tilanne taisi olla toinen ja kala lienee olleen yksi tärkeimmistä ravinnonlähteistä.
Okei, sitten meillä on tietysti elintarvikkeita, joihin on lisätty D-vitamiinia (maitotuotteet, margariinit), mutta näiden merkitys uusien tutkimusten valossa on käytännössä olematon (esim. kevyt maito 0,5 mcg/dl). D-vitamiinin riittävä saantihan ei periaatteessa ole nykysuositusten valossa mikään ongelma. Mutta jos D-vitamiinia tuleekin saada vähintään viisinkertainen määrä suosituksiin nähden, niin siitä kyllä tulee ongelma ;)
Toinen asia, jolla voidaan spekuloida, on D-vitamiinin kulutus. Vaatiiko nykyinen stressaava elämäntapamme tai muut olosuhteet nykyään enemmän D-vitamiinia kuin aiemmin? Onko ravintoaineiden tarve ylipäätään muuttunut? Kehon kuormitushan on nykyään jotain ihan muuta kuin ennen (fyysinen työ vs. aivotyö). Entä saasteiden, ym. ympäristövaikutusten vaikutus.. tai niiltä suojautuminen? Ehkä jossain vaiheessa sitä perunaakin tarvittiin ihan oikeasti, jotta pelloilla jaksettiin raataa aamusta iltaan. Ihan mielenkiintoista pohdittavaa, mutta löytyykö pohdintoihin varmaa vastausta? Arvaillahan voidaan aina :)
Kiitos kommentistasi, aivotauti2! On totta, että ulkona vietetään nykyään hirvittävän vähän aikaa. Tosin tähän vuodenaikaan tuolla sateessa seisomisesta ei D-vitamiinin kannalta paljon iloa ole… Mutta eipä siitä auringosta paljon apua ole keskikesälläkään, jos parhaaseen “auringonottoaikaan” vipelletään tummissa puvuissa terassille lounaalle ja takaisin neukkariin ;). Ja sitten on tietysti vielä se ihosyöpä ja auringon vanhentava vaikutus ;). Myrkyllisistä suojavoiteista puhumattakaan…
Jiihaa…Puntaroin tässä ottaako vai eikö ottaa…mutta tämän luettuani rynnistän oitis kaapille & otan….SIIS SEN PUNAVIINILASILLISEN :-)
:D
Moro, Hermis!
Hyviä, käytännöllisiä vinkkejä flunssan torjuntaa. Itse olen pärjännyt normaalin vitamiiniyliannostuksen lisäksi napsimalla päälle vielä askorbiinihappojauhetta niinä päivinä kun flunssa tuntuu tekevän hyökkäystä. Ja vielä olen pärjännyt tässä taistelussa *kop, kop, kop*
Vähän ohjeissasi hämmentävät ristiriitaisuudet, siis tosiaan tuo synteettisten vitamiinien kartttaminen vs. suosimasi synteettinen heraproteiini.
Kalanmaksaöljystä tuli mieleeni, että tiesitkö siinä olevan A-vitamiinin heikentävän D-vitamiinin toimintaa elimistössä? Eli supervahvan (pahan) synteettinen D-vitaminipillerin popsimisela voi olla etujakin.
Heippa hei, Pohjoisen Pete!
Ei tässä mitään ristiriitaista ole ;). Heraproteiinihan ei ole synteettistä (keinotekoisesti valmistettua) vaan erilaisin menetelmin maidosta, yleensä juuston valmistuksen yteydessä erotettua ja tiivistettyä maidon luonnollisesti sisältämää proteiinia (vrt. myös kaseiini). Synteettinen D-vitamiini on alusta loppuun saakka keinotekoisin menetelmin valmistettu. Toisella on terveysvaikutuksia ja toinen aine saattaa mahdollisesti olla jopa myrkyllistä. Sori, mutta mä en nyt vaan oikein saa kiinni sun ajatuksenjuoksusta ;)
En tiedä, että luonnollinen A-vitamiini nautittuna yhdessä luonnollisen D-vitamiinin kanssa olisi jotenkin huono, jopa haitallinen kombinaatio. Se ei vaan tunnu järjelliseltä, koska on käytännössä sama asia kuin kalan syönti olisi samasta syystä epäterveellistä. Mutta jos sulla on aiheesta lisää tarinaa, niin kuulisin kyllä mielelläni :)
Heh, supervahvaa D-vitamiinivalmistetta ei taida laillisesti löytyä ihan apteekinhyllyltä ;). Kyllä joka purkissa lukee “Vahva D-vitamiinivalmiste”, mutta vahvalla ja VAHVALLA on vissi ero. Vaikka voihan sitä tietysti sitten napsia aina useamman pillerin kerralla. Jos maksa kestää ;)))
No juu, ehkä olin vähän sekava äskeisessä postissani. Näitä meikäläisen popsimia D-vitskuja pitää tilata tuolta rapakon takaa kun ne luokitellaan lääkkeeksi, vedän kaksi 125 mikrogrammaista kapselia päivässä Deetä naamani. Eli ne on kyllä VAHVOJA.