Kahvakuulaharjoituksia ilta-auringossa

Kahvakuula, tuo pieni, tai hieman isompi rautaisella kahvalla varustettu rautakuula herätti kiinnostukseni noin vuosi takaperin. Ensimmäisen kerran kuulin kahvakuulasta Vierumäellä keväällä 2008 osallistuessani Aikuisliikunnan ammattitutkinnon (sis. FAF Personal Trainer) koulutukseen. Olin joissain nettiyhteyksissä törmännyt kuuliin jo aiemmin, mutta vasta tuolloin panin ne varsinaisesti merkille, kun eräs kouluttajamme kertoi hurahtaneensa kahvakuulaharjoitteluun. Yritimme kurssilaisten kesken järjestää kouluttajamme johdolla tapahtuvaa kahvakuulaharjoitusta, joka ei sitten olosuhteista johtuen valitettavasti toteutunut.

Ensikosketuksen kuuliin sain muistaakseni salilla, jonne hankittiin muutamia kuulia. Niistä innostuneena hommasin viime kesänä myös itselleni kolme pienempää kuulaa sekä omaa, että ryhmäläisteni harjoittelua varten. Alkuinnostuksen ja kokeilujen jälkeen olen itse käyttänyt kuulia säännöllisen epäsäännöllisesti osana harjoituksiani. Varsinaista kahvakuulaan perustuvaa harjoitusta en ole koskaan tehnyt, mutta kuulat ovat tuoneet uutena ja hieman erilaisena välineenä mukavaa vaihtelua harjoitteluun. Ryhmävalmennettavieni keskuudessa kuula on saavuttanut suuren suosion, vaikka olemme käyttäneet sitä välineenä vain lähinnä heilautuksissa sekä maastanostoissa. Itse olen tehnyt heilautuksia yhdellä ja kahdella kädellä sekä kättä välillä vaihtaen, punnerruksia (olkapää) ja työntöjä, tempauksia sekä käyttänyt kuulia kahvoina etunojapunnerruksissa.

Suomi opettaa

Väline ei siis ollut aivan uusi kun eilen illalla oli suuntana Hyvinkää ja siellä hiekkakentän laidalla tapaaminen kahvakuulaohjaaja Marko Suomen kanssa. Marko oli pyynnöstäni lupautunut vetämään kahvakuulan tekniikkaharjoitukset. En ollut tavannut heppua koskaan aiemmin, mutta jo autolla ohi ajaessani tunnistin tyypin; ei kai kukaan muu kuin Marko voinut olla tien vieressä lastaamassa pientä kuula-armeijaa autoonsa (tai autosta pois, en ole ihan varma kumminpäin ;)). Hyppäsin autosta ja varmistui, että olin oikeassa :).

Miksi juuri kahvakuulaohjaaja Marko Suomi? Olin törmännyt Markon “Marks treeniloki” -blogiin netissä joitakin vuosia sitten ja aina silloin tällöin käynyt ihmettelemässä kaverin kummallisia kuulajuttuja. Blogin ja muutamien muiden nettiyhteyksien kautta olin mielessäni muodostanut kuvan jonkinlaisesta “kahvakuulagurusta”. Ja kun kaveri löytyi fyysisestikin täältä pääkaunkiseudun liepeiltä ja oli valmis tarjoamaan apuaan, niin miksipä en olisi kysynyt häntä opastamaan kahvakuulan käytössä. Valinta oli 100%:n oikea! Meillä oli aivan loistava, rento ja tiedontäyteinen ilta upeassa aurinkoisessa säässä tutustua kahvakuulaharjoitteluun ja erityisesti kahvakuulaharjoitteiden tekniikkapuoleen.

Kuulan kanssa painimista

Minä periaatteessa ihan pidän kuulista, mutta en ole niiden kanssa kovinkaan taitava treenaaja. Syitä on muutamia:

1. En ole koskaan saanut henkilökohtaista kahvakuulaopetusta vaan olen opiskellut asiaa itsenäisesti lähinnä netin välityksellä.
2. En ole ottanut asiakseni varsinaisesti opetella kahvakuulaharjoittelua.
3. En ole harjoitellut kovinkaan paljon kahvakuulalla. Eräs olennainen oppimisen osa-alue on toisto. Säännöllinen toisto.
4. Kun kuulan käsittelyssä on tullut ongelmia, liike ei tunnu hyvältä (ei tietenkään tunnu, jos et tee sitä oikein!) tai se sattuu, niin olen luovuttanut ja tehnyt vain liikkeitä, jotka olen oppinut hallitsemaan kohtuullisesti.
5. Keskeisiä kahvakuulaharjoitteita ovat painonnostosta tutut rinnalleveto ja työntö sekä tempaus. Olen käynyt kaksi painonnostokurssia ja harjoitellut liikkeitä säännöllisesti ja paljon! Olen sisäistänyt painonnosto-opit hyvin. Kahvakuula ei kuitenkaan ole painonnostotanko, joten painonnosto-opit eivät stemmaa yksi yhteen kahvakuulan kanssa, vaikka liikkeillä samat nimet onkin. Tämä on tuonut kuulan käsittelyyn pieniä ongelmia…
6. Pelkään kahvakuulaa. Sillä on helppo satuttaa itseään ja saada kipeitä mustelmia (kun ei osaa tekniikkaa!). Kahvakuula on myös oivallinen rakennekynsien tappoväline ;D. Ja sekin sattuu! Ja maksaa ;)

Tekniikkaa liikkeisiin

Kahvakuulaharjoittelu, samoin kuin painonnosto, on mielestäni ensisijaisesti tekniikkalaji. Voimaa ei ei tarvita hirmuisia määriä, jos suoritustekniikka on kunnossa. Ja päinvastoin. Ellei tekniikkaa osaa on pakko nostaa lihaksilla. Tai jättää nostamatta. Tavoitteena oli siis käydä Markon kanssa läpi erityisesti kahvakuulalle tyypillisiä harjoitusliikkeitä. Mä olen aika perusteellinen tyyppi ja halusin aloittaa alkeista. Mä tykkään käydä tämäntyyppisissä “one-to-one” -opetussessioissa, koska niissä syntyy yleensä kiva ja välitön vuorovaikutus, treeniä voidaan muokata omien tarpeiden mukaan ja henklökohtainen ohjaus, asentojen korjaaminen, hlökohtaiset vinkit ym. ovat mahdollisia. Niistä saa enemmän irti! Menen näihin tilanteisiin aina hyvin nöyränä ja yritän oppia mahdollisimman paljon esim. kysymällä tonneittain mieltä askarruttavia kysymyksiä. Pointsit tässä kohtaa Markolle, joka kärsivällisesti jaksoi vastata kaikenlaisiin kahvakuulaa, harjoittelua ja kilpailuja koskeviin sekä hlökohtaisiin kysymyksiin :).

Takaisin harjoitusliikkeisiin, joista onnistuin jälleen kerran eksymään :D. Aloitimme helposta päästä, tutusta kuulaheilautuksesta ja sen variaatioista. Kahden kuulan heilautus ja kaverin vauhdittama heilautus antoivat uusia ulottuvuuksia. Kun siirryimme heilautuksista rinnallevetoihin ja punnerruksiin halusin ensin käydä läpi ns. räkkiotteen, jossa kuula lepää kämmenen varassa. Ei ole välttämättä ollenkaan itsestäänselvää kuinka kuulaa pitäisi roikottaa!!! Aika pitkä osio tästäkin vaiheesta nyansseja hioessa saatiin :D. Sitten rinnallevedon kautta punnerruksiin, työntöön ja tempaukseen. Rinnalleveto oli mulle aluksi kauhistuksen kanahäkki, sillä sitä itsekseni tahkoessani olin onnistunut kumauttamaan kuulan melkoisen ikävästi (ja monta kertaa ;)) alakäsivarren ulkosyrjään. Tempauksessa olin onnistunut vähemmän kivuliaasti, mutta mun tempaustapa oli hieman toinen kuin ehkä se perinteisin kuulatekniikka, jossa haetaan jatkuvaa liikettä pysäytyksen ja uuden toiston sijaan. Ei ollut harjoittelu helppoa ei. Epäonnistumisia tuli enemmän kuin onnistumisia, hermotusvamma hieman äksyili punnerruksissa ja yhden käden harjoittelun vähyys näkyi (ja tuntui…) vasemman käden koordinaatio-ongelmina (olen oikeakätinen). Alku meni kohtalaisen hyvin, mutta haasteellisempiin liikkeisiin ja kehon vähitellen väsyessä tuon kaksipuolituntisen harjoittelun aikana alkoivat kädet saada ns. hieman hittiä!

Teimme yhden kellotetun treeniosion, jossa kahvakuulan syvin olemus tuli kehon väsyessä tutuksi, vaikka itse valitsinkin varman päälle ja kaikkein pienimmän, 8 kilon kuulan. Tämän jälkeen vielä muutamat turkkilaiset ylösnousut ja “jonglöörausta” eli heittoharjoituksia erilaisin kiepautuksin, jossa mulla psykologinen este kävi aivan ylivoimaiseksi. Neiti Hienohelma tässä taas hei! Ja ne kynnet, ne kynnet… Noloa. Mutta niin totta. Naisena olemisen monimutkaisuutta ;)

Kuulan jäljiltä

Jälkitunnelmista sen verran, että pari tuntia treenin jälkeen keho alkoi kangistua mukavasti ja odotin täksi aamuksi maailmanluokan jumia ja lihaskipua, mutta aika vähillä jälkiseuraamuksilla loppujen lopuksi kutenkin selvisin. Sen verran on samantyyppisiä harjoitteita tullut väännettyä, ettei kipuja ja jumeja sen kummemmin syntynyt :). Alakäsivarret ovat hieman hellänä, jonka näkisin ihan asiaankuuluvana. Sen sijaan kipeistä hauiksista voidaan jo olla montaa mieltä :D. Alakäsivarsissa on paitsi lihaskipua, niin myös kuulakolhuista aiheutunutta kudosten arkuutta sekä turvotusta. Vasemmassa kädessä on havaittavissa myös jotain pientä mustelman alkua eli ihan vammoitta en selvinnyt tälläkään kertaa :D.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kahvakuulaa harjoitusvälineenä! Liikunnallistaa taustaa omaavilta homma sujunee kohtuumukavasti, mutta vähemmän kehoaan harjoittaneiden kannattaa kyllä aloittaa kuulaan tutustuminen ulkopuolisen opastamana. Kahvakuulalla nimittäin voi satuttaa itsensä pahastikin ellei kehonhallinta ole jo jonkinlaisessa kuosissa. Mustelmat kyllä paranevat aikanaan, mutta selkärangan vammat ovatkin asia erikseen. Kahvakuulailu on kattavasti koko kehoa kuormittavaa, hyvin koordinaatiota, tasapainoa ja motoriikkaa kehittävää toiminnallista harjoittelua parhaimmillaan!

Mielenkiintoinen sessio! Paljon uutta oppia ja nyt vaan vielä enemmän harjoittelua, jotta “kuulakammo” katoaa ja liikeradat painuvat vähitellen selkäytimeen. Markolle vielä ISO KIITOS huikean mukavasta ja asiantuntevasta illasta, joka venyi ehkä hieman oletettua myöhäisempään.

*****

Jos joku on vailla asiantuntevaa kuulaopastusta, niin ottakaahan rohkeasti yhteyttä Markoon! Kaveri ei ole niin paha, miltä tatuointeineen näyttää ;). Yhteystiedot ja lisää infoa sekä kahvakuulailusta, että Markosta Marks treeniloki -blogista sekä Markon kotisivuilta osoitteesta http://suomikettlebell.com/.

Kaikki mikä näyttää helpolta, ei välttämättä ole helppoa.