Kysely – Food Inc.

Jatkan vielä elokuvan Food, Inc. suitsutusta. Haluan tietää meneekö sanoma jakeluun vai olankohautuksille.

Vastaa ystävällisesti alla olevaan kyselyyn. Kommenttiosasto on myös avoin ajatuksille. Millaisia ajatuksia tai kysymyksiä elokuva sinussa herätti? Etkö aio tuhlata puoltatoista tuntia elämästäsi dokumentaarisen elokuvan katseluun? Miksi et?

Voit siis katsoa Food, Inc:in ILMAISEKSI täällä!

P.S. Laitan tämän postauksen ainakin sunnuntaihin saakka “stickyksi” eli naulaan sen blogitaulun ylimmäksi postaukseksi. Uudet postaukset löytyvät tämän kyselyn alapuolelta.

Pannukakkupäivä

Mitä syödä “aamiaiseksi” kun jääkaapissa seisoo vain yksi onnellinen luomu muna? Hmmmm… Olihan siinä sunnuntai -aamuna vitsit hieman vähissä kun perusaamiastarvikkeet olivat niin jääkaapista kuin pakastimestakin loppu – finito. Miltä kuulostaisi pannukakkuaamiainen? Eikä mikä tahansa pannukakkuaamiainen, vaan paleopannukakuista väsätty aamiainen. Not too bad!

Jo pitkään on mielessä pyörinyt paleopannukakkujen testaus. Nyt sain siihen oivan syyn. Muna löytyi jääkaapista ja kaikki muu tarpeellinen myös omasta eikä naapurin kaapista, joten tuumasta toimeen.

 

---

 

Paleopannukakut

1 annos

• 1 luomu kananmuna
• reilu puoli desiä kookosmaitoa tai kermaa (tällä kertaa oli vain kookoskermaa tarjolla, joten sitä sitten)
• reilu puoli desiä mantelijauhoja
• ripaus kristallisuolaa
• ripaus jauhettua luomu vaniljaa

Kaikki ainekset vaan vispilällä sekaisin ja pannuun paistumaan! Ja kyytipojaksi pakastimesta mansikoita lämpimään vesihauteeseen sulamaan. Halusin fiilistellä hieman, joten paistoin pannukakut oikein pikkulettupannulla. Paistamiseen käytin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Ja simsalabim! Tuossa tuokiossa olin loihtinut makoisan paleoaamiaisen! Kelpais varmaan sullekin! Noh, eiväthän nämä vehnäjauhopannukakuille maistuneet, mutta hyviä olivat silti. Ensi kerralla ehkä lisään vielä hieman ruokasoodaa, jotta saadaan pannukakuista pikkuisen pulleampia ja entistä mehevämpiä :)

 

---

 

Ruokakriisiä ruokakaupassa..

Kävin illalla kaupassa täydentämässä tyhjenneitä ruokavarastoja. Mä en erityisesti pidä “shoppaamisesta”. Joskin sunnuntai -ilta tarjoaa sikäli mukavammat puitteet, että porukkaa ei paljoa käytävillä pipo silmillä vaeltele vaan kauppareissu sujuu sutjakkaasti. Paitsi, että… ei suju. Ei suju, koska ruokaa pitäisi ostaa ja kilometrien pituisista hyllyistä ei sitä tunnu löytyvän. Voi ahdistus! Tai siis “ruokaa” löytyy kyllä pilvin pimein, mutta itselleni jo ennestään suhteellisen suppeat valikoimat ovat supistuneet entisestään sen jälkeen kun satuin katsomaan Food, Inc:in. You`ll never look the dinner same way! Tämä on niin totta! Yhtä totta kuin “You`ll never look the grocery shop same way”! Juuri kun kaikki sujui ruokailun suhteen niin hyvin ja helposti, niin mä onnistuin kehittämään itselleni ruokakriisin. Milleköhän nuppitohtorille menisin ongelmaa hoidattamaan? Ehdotuksia?

…ja ruokakriisiä adventtipöydässä

Eilen oli myöskin 1. adventti, jonka kunniaksi äippä oli väsännyt maukasta illallista. Mun äiti tekee ihan hirmu hyvää ruokaa! Niinkuin kaikki äidit tekevät ;). Oli monenlaista herkullisen näköistä sorttia ja vähän jouluruokaakin. Mutta mun ajatuksissa pyöri vain “mistä on nämä kaikki herkut tehty?”. Ja mitä mä oikeasti syön, jos syön äipän ylpeänä esittelemää viljapossua! Ja uunilohta! Noh, siinä sitten seisoin ahdistuneena ja nälkäisenä keskellä keittiötä yrittäen keksiä jonkinlaista ratkaisua ruokakriisiini. Enkä keksinyt siihen hätään muuta järkevää kuin kompromissia.

Kaikki perunaruoat hylkäsin automaattisesti. Persiljalla maustetut, keitetyt porkkanat ajoivat hyvin perunan virkaa. Maistoin pienen palan kuuluisaa viljapossua, jonka totesin olevan tönkkösuolattua. Lopulta täytin lautasen paitsi porkkanoilla, niin myös norjalaisella lohella (jep, sillä “soijapapukalalla”), keitetyillä kananmunilla (jotka olivat herraties mistä lähtöisin) ja ah, niin maukkaalla katkarapumajoneesilla. Ei ihan perinteinen adventtimenu, mutta vatsa tuli täyteen ja nautin hyvästä ruoasta kunhan ensin vaimensin soimaavan omatuntoni. Aterian kruunasi mausteinen porkkanakakku, jota oli ihan pakko vielä ähkyssäkin ottaa yksi pala kiellon päälle ;)

P.S. En ole unohtanut “Mitä ihmisen pitäisi syödä?” postauksen kakkososaa ;). Kommentit edelleen tervetulleita!

Greippi-vihersmoothie

Jääkaappiin oli jäänyt lojumaan muutama verigreippi, joista päätin tänä aamuna vihdoin tehdä selvää. Mikäs sen helpompaa kuin lyödä greipit blenderiin ja pirtelöksi! Greipit kannattaa kuitenkin kuoria ja poistaa mahdollisimman huolellisesti kitkerät valkoiset osat. Itse käytin kuorimiseen raa`asti veistä. Ensin päät pois, greippi seisomaan tasaiseksi leikatun pään päälle ja sitten sivujen kimppuun. Mukaan kannattaa laittaa myös jotain muuta mukavaa ja paljon vihreitä komponenttejä. Oman greippi-viherpirtelöni kasasin seuraavista aineksista:

• puolikas avokado
• 2 verigreippiä
• pinaattia
• lehtikaalia
• “tuoretta” minttua pakastimesta
• “tuoretta” persiljaa pakastimesta
• 2 rkl turkkilaista luomu jogurttia
• seesaminsiemeniä (kalsiumia!!!)
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 1 mitallinen hamppuproteiinia (~30 g)
• 1 mitallinen heraproteiinia (~25 g)
• 1 tl spirulinaa
• 2 tl vehnänorasjauhetta
• kookoskermaa makeutukseen ehkä hieman alle desilitra

Ihan hyväähän tästä näin sokkona tuli! Tosin ehkä aavistuksen liian makeaa omaan makuuni (–> vähemmän kookoskermaa). Myöskin viherpirtelöideni vakiokomponenttia, sitruunaa jäin kaipaamaan. Sitruuna + minttu ovat ihan ehdoton yhdistelmä ja antavat pirtelölle kivasti raikkautta! Noh, nämä ovat tietysti makuasioita. Monen mielestä mun makuaistini on jollain tavalla tuhoutunut tai vääristynyt. Olen tottunut kitkeriin, karvaisiin ja happamiin makuihin enkä tarvitse niin paljon makeutusta kuin moni muu.

Hieman näissä mun “keitoksissa” edelleen häiritsee ainesosien määrä, mutta tästä on hyvä lähteä yksinkertaistamaan. Jotenkin vaan tuntuu, että kaikkea tarvitsee! Ja usein jääkaapissa on aineksia, jotka pitää käyttää pois ennen kuin pilaantuvat. Varsinkin tuoreet vihreät eivät kovin kauan säily. Tavoitteena on kuitenkin vähitellen kehitellä useampia erialisia yksinkertaisempia reseptejä, joita vaihdella päivästä toiseen.

En myöskään ole aivan sinut näiden kaikkien jauheiden lisäämisen kanssa. Moni näistä on nyt ollut tavallaan kokeilun alla, joten eivätköhän nekin vähitellen karsiudu ihan itsestään kun purkit alkavat loppua. Heraproteiini tulee luonnollisesti jäämään. Samoin uskon, että spirulinasta tullee yksi ruokavalioni perusaineksista.

Hadzat – Nykyajan metsästäjä-keräilijät

They grow no food, raise no livestock, and live without rules or calendars. They are living a hunter-gatherer existence that is little changed from 10,000 years ago. What do they know that we’ve forgotten?

Photograph by Martin Schoeller

National Geographicin sivuilta löytyy mielenkiintoinen kuvaus vielä nykyaikanakin “metsästäjä-keräilijä” -elämäntapaa noudattavasta tansanialaisesta Hadza -heimosta. Alla muutamia poimintoja Hadza -heimon parissa muutaman viikon elelleen Michael Finkelin tekstistä. Koko tarinan voit lukea täältä.

Mitä sellaista hadzat yhä osaavat, jonka me olemme jo unohtaneet?

Years aren’t the only unit of time the Hadza do not keep close track of—they also ignore hours and days and weeks and months. The Hadza language doesn’t have words for numbers past three or four.

Onwas was interested in a picture of my cat. “How does it taste?” he asked.

He could not name the leader of his own country.

But approximately one-quarter of all Hadza, including those in Onwas’s camp, remain true hunter-gatherers. They have no crops, no livestock, no permanent shelters.

What the Hadza appear to offer—and why they are of great interest to anthropologists—is a glimpse of what life may have been like before the birth of agriculture 10,000 years ago.

Jared Diamond, the UCLA professor and writer, has called the adoption of agriculture nothing less than “the worst mistake in human history”—a mistake, he suggests, from which we have never recovered.

Photo Martin Schoeller

Hadza women gather berries and baobab fruit and dig edible tubers. Men collect honey and hunt. Nighttime baboon stalking is a group affair, conducted only a handful of times each year; typically, hunting is a solo pursuit. They will eat almost anything they can kill, from birds to wildebeest to zebras to buffalo. They dine on warthog and bush pig and hyrax. They love baboon.

People sleep whenever they want. Some stay up much of the night and doze during the heat of the day. Dawn and dusk are the prime hunting times.

Onwas, as he repeatedly told me, doesn’t worry about the future. He doesn’t worry about anything. No Hadza I met, in fact, seemed prone to worry. It was a mind-set that astounded me, for the Hadza, to my way of thinking, have very legitimate worries. Will I eat tomorrow? Will something eat me tomorrow? Yet they live a remarkably present-tense existence.

This may be one reason farming has never appealed to the Hadza—growing crops requires planning; seeds are sown now for plants that won’t be edible for months. Domestic animals must be fed and protected long before they’re ready to butcher. To a Hadza, this makes no sense. Why grow food or rear animals when it’s being done for you, naturally, in the bush? When they want berries, they walk to a berry shrub. When they desire baobab fruit, they visit a baobab tree. Honey waits for them in wild hives. And they keep their meat in the biggest storehouse in the world—their land. All that’s required is a bit of stalking and a well-shot arrow.

The school-age kids I spoke with in Onwas’s group all said they had no interest in sitting in a classroom. If they went to school, many told me, they’d never master the skills needed for survival.

Photo Martin Schoeller

The Hadza cooking style is simple—the meat is placed directly on the fire. No grill, no pan.

Pure fat, rather than meat, is what the Hadza crave…

There are no televisions or board games or books in Onwas’s camp. But there is entertainment. The women sing songs. And the men tell campfire stories…

Onwas then reaches into the fire and pulls out the skull. He hacks it open, like a coconut, exposing the brains, which have been boiling for a good hour inside the skull. They look like ramen noodles, yellowish white, lightly steaming. He holds the skull out, and the men, including myself, surge forward and stick our fingers inside the skull and scoop up a handful of brains and slurp them down.

While Hadza have a word for body odor, the men tell me that they prefer their women not to bathe—the longer they go between baths, they say, the more attractive they are.

Their entire life, it appears to me, is one insanely committed camping trip. It’s incredibly risky. Medical help is far away. One bad fall from a tree, one bite from a black mamba snake, one lunge from a lion, and you’re dead. Women give birth in the bush, squatting.

Lisää Martin Schoellerin ottamia kuvia heimosta National Geographicin Tha Hadza -kuvagalleriassa.

Tänään lautasella – 25.11.09

Jonna kyseli jokin aika sitten mun päivän ruokalistaa. Lupasin sellaista näkösälle laittaa, vaikka en välttämättä olekaan niin kovin ylpeä siitä. Paremminkin voisi syödä, mutta mä en edelleenkään ole mikään kokki Kolmonen, vaan yritän selvitä hommasta mahdollisimman vähällä vaivalla. Ja nopeasti!

Kalorit – I`m done!

Alla ruokapäiväkirjan tulokset kuluneen viikon keskiviikolta. Intouduin jopa laskemaan kalorit ja makroravinteet!!! Uskomatonta, että tein sitä usean vuoden ajan käytännössä every single day! Ei se silloin pahalta tuntunut. Oli osa arkipäivää, rutiinia. Mutta enää en samaan lähtisi. Mun kalorit tässä elämässä on kutakuinkin laskettu. Silloin tällöin on tietysti hyvä tehdä tsekkauksia, jos tarpeelliseksi kokee. Nyt tein sen lähinnä mielenkiinnosta. Ja koska tarpeelliseksi koin ;)

Supersize me ja lisää suklaata

Mulla ei ole ollut hajuakaan paljonko olen viimeisen vuoden aikana paleolla ollessani sapuskaa naamaani mättänyt. Nyt on hajua. Ja ihan hyvä niin, sillä sen jälkeen kun lisäsin viherpirtelöt noin kuukausi sitten mukaan ruokavaliooni on paino hilautunut tasaiseen tahtiin ylöspäin. Ei mua niin paino huoleta, mutta pehmennyt ulkoinen olemus ja sen saama julkinen huomio hiukan kaivaa takaraivossa ;). En usko, että nykyinen viherpirtelöillä buustattu ruokavalioni olisi ongelma, jos pystyisin edelleen treenaamaan intensiivisesti crossfit -tyyliin. Valitettavasti koipeloinen ei sitä vieläkään salli. Milteinpä pelkät yläkehon bodytreenit eivät vaan kuluta energiaa tarpeeksi. Jotain on siis tehtävä! Ellen halua jatkaa tasaista turpoamista ;).

Vaihtoehdot ovat melko vähissä. Aerobiset tai intrevallit, edes kävely, eivät onnistu. Kunnon bodyjalkatreenit eivät onnistu. Crossfit ei onnistu. Ruoan vähentäminen… onnistuu! Suklaalakossakin olin jo miltei viikon päivät, mutta tänään innostuin kokeilemaan kaakaovoipohjaista raakasuklaata. Josta ei tosin tullut vieläkään mitään taivaallista tuotosta. Mutta kyllähän se vähitellen tuolta jääkaapista häviää. Vein vanhemmillenikin maistiaiset. Vastaanotto ei ollut mitenkään loistava (kuten ei viherpirtelönkään :D). Äippä on tottunut tumman suklaan kitkerään ja karvaaseen makuun, joten raakasuklaa ei ollut ihan hirmuinen shokki. Jos ei nyt ilmeestä päätellen kovin… nautinnollistakaan. Isukki ei ymmärrä tumman suklaan päälle ollenkaan, joten… niin no, mitäs sitä kiertelemään… Haukut sai mun omin kätösin valmistettu terveyssuklaati! :D Ei tarvinne toiste tarjota. Tai ainakin makeutusta pitää siinä tapauksessa lisätä huomattavasti.

Ruokapäivyri ja laskelmia

Josko vihdoin asiaan.

10.00 Pre-aamiainen

…jokseenkin heti heräämisen jälkeen

• iso lasi vettä
• glutamiinia lusikalla suuhun ja vettä päälle
• nestemäinen kalaöljy
• D-vitamiini
• goji -marjoja
• kaakaonibsejä
• parapähkinöitä

11. 00 Viherpirtelö + sinkkilisä (tabuina)

Viherpirtelössä..

• mustikkaa
• sitruuna
• varsiselleriä
• inkivääriä
• Romaine -salaattia
• lehtikaalia
• avokado
• luomujogurttia
• seesaminsiemeniä
• pinaattia
• tuoretta minttua
• hamppuproteiinia
• spirulina -jauhetta
• vehnänorasjauhetta
• pieni banaani
• vettä

Annoksessa ~200 kcal, prot 9, hh 12, rasva 13

14.30 Brunssia (?) pukkaa

• puoli pussia Finduksen Espanjalaisia vihanneksia pannulla paistettuna (kookosöljyssä)
• vihannesten seassa paistettua lampaanmaito Halloumia kuutioina noin 1/4 pakettia eli 50 g
• paistettu luomu kananmuna
• valkosipulimajoneesia eli aiolia vihannespannun mausteeksi
• kirsikkatomaatteja

16.30 Pre-workout -latausjuoma

• heraproteiinia
• BCAA
• beeta-alaniini
• maca -jauhetta
• tyrosiini
• vihreä tee -puriste

17.00 – 19.00 Treeniä (lämppää, soututestiä, kuulia, olkapäitä, ojentajia ja hauiksia)

19.00 Post-workout -palautusjuoma

• heraproteiinia
• BCAA
• glutamiini
• viherjauhe (Emerald Balance)
• kreatiini
• ALA
• fosfoseriini
• kalsium-askorbaatti
• kalaöljy (vasta kotona)
• D-vitamiini (kotona myöskin kalaöljyn kaverina)

20.30 Päivällinen / Illallinen

• höyrytettyä kukka- ja parsakaalia
• paistettua vähärasvaista luomu jauhelihaa
• valkosipulimajoneesia eli aiolia ja himalajan suolaa mausteeksi
• kirsikkatomaatteja

23.00 Iltapalaksi viherpirtelö

Samaa kamaa kuin aamupäivällä.

Jossain välissä vielä sinkkiä tabletteina ja magnesiumia jauheena suoraan suuhun veden kera. Jep, mä tiedän, olen laiska :)

02.30 ZZZZZzzzzzzzz……

Juomana pullotetua lähdevettä(?) pitkin päivää aterioiden välillä.

Yhteenlaskut

Päivän pöperöistä sain yhteensä…

• ~1795 kcalria
• proteiinia 133 g (~30 E%)
• hiilihydraatteja 63 g (~14 E%)
• rasvaa 112 g (~56 E%)

Loppupäätelmiä ja toimenpiteitä

Ruokaa on liikaa. Kyllä, 1800 kcal/vrk on mulle edelleen liikaa. Mistäkö tiedän sen? Vaa`asta ja vaatteista. Peilistäkin näkyy ja muiden kommentit eivät ole menneet ohitse korvien, vaikka niitä huumorilla onkin heitelty enkä niitä mitenkään vakavamielisesti ole itseeni ottanut. Mulla on itsetunto kohtalaisen kohillaan. Siksi ulkonäköäni aika avoimesti uskalletaan kommentoidakin. Hyvällä toki. Monen silmää aavistuksen pehmeämpi look on vain miellyttänyt. Tiedän, etten ole “läski” :)

Proteiinit ja hiilarit ovat kohdallaan. Rasvoista on varaa vähentää. Aloitan leikkaamalla rasvoja viherpirtelöstä, jotka ovat tuoneet kuukauden ajan ruokavaliooni 300-400 lisäkaloria päivää kohden. Tästä löytynee syy kunnon pehmenemiseen. Olen kuitenkin jäänyt viherpirtelöihin koukkuun, joten en aio niitä missään tapauksessa eliminoida kokonaan. Lisäksi uskon niiden olevan terveyden kannalta tärkeä elementti näin talvisaikaan kun salaatit eivät uppoa kesäiseen malliin. Viherpirtelöt ovat myös eräänlainen koeprojekti. Tutkin niiden vaikutuksia olotilaan vielä ainakin parin kuukauden ajan. Toistaiseksi en ole huomannut mitään muuta merkittävää kuin painonnousun. Esimerkiksi väsymykseen ja jaksamiseen eivät ole tuoneet helpotusta (alussa jopa väsyttivät entistä enemmän). Eivät myöskään PMS-oireiluun tai ihon ongelmiin, jotka molemmat liittynevät estrogeeniin. Kortisoli lienee myös olosta (ja nukkumisesta) päätellen edelleen koholla.

Muutoin olen tyytyväinen ruokavalioni laskennalliseen puoleen. En tiennyt mitä odottaa. Olen kuitenkin tehnyt kaikki ruoka-aine- ja -määrävalintani täysin intuitiivisesti keskittymällä vain “oikeisiin” ruoka-aineisiin. Lepopäivinä jäävät tietysti lataus- ja palautusjuomat pois, mutta silloin tulee nautittua välipaloina esim. pähkinöitä enemmän.

Ruohonjuuren Superfood -luento ala Jaakko H.

Lupasin EHKÄ kirjoitella hieman juttua viime sunnuntain Superfood -luennosta, joten ehkäpä sen nyt teen :). En usko, että on tarpeen mennä sen syvällisemmin itse superfoodeihin, sillä samaa tietoa hieman laajemmin löytyy jo aiemmissa postauksissani mainitsemistani lähteistä. Ja Superfood – Suoraan ytimeen – julkaisusta. Toivottavasti kaikki asiasta kiinnostuneet ehtivät saada omansa “tarjouksesta, joka ei toistu”, jota minä kyllä poikien touhuja sivusta seuranneena saanen hieman epäillä ;). Mutta ehkä tällä kertaa taustalta löytyy mies, joka seisoo sanojensa takana. Kaiken maailman venkoilu näiden superfood -hemmojen toimesta on nimittäin hiukan päässyt syömään hommalta uskottavuutta.

Superfood -hullutusta

Tilaisuus siis järjestettiin ekokauppa Ruohonjuuressa Helsingin Kampissa. Hinta oli kerrankin kohillaan. Nimittäin 10 €, joka vieläpä hyvitettiin kyseisen putiikin ostoksista ei ollut paha ollenkaan. Se oli jopa houkutteleva. Tosin mä olen nyt joutunut tähän superfood-/viherhullutukseen hieman vahingossa. Tämä lienee syytä mainita ennen kuin kylillä aletaan yleisemmin huutelemaan “Huuhaa-Hermiksen” perään ;). Mielenkiintoisia aiheita ovat kyllä molemmat ja ihan hyödyllisiäkin, jos vaan säilytetään jonkinlainen kosketus maanpintaan ja suhteutetaan asiat kokonaisuuteen. Superfoodit eivät siis korvaa perusruokavaliota vaan täydentävät sitä mukavasti, kuten Jaakkokin tilaisuuden aluksi totesi. Itse näen superfoodeille tilausta terveellisempinä “snacky”- eli välipalavaihtoehtoina. Enemmän asiaan perehtyneet tuntuvat käyttävän superfoodeja myös viherpirtelöitä buustaamaan, mutta itse en ole tähän vielä lähtenyt.

Mun superfoodit

Ehkä tässä vaiheessa kannattaa määritellä sana superfood minun näkökulmastani. Luennolla Jaakko käsitteli sellaiset superfoodit kuin goji -marjat, maca -jauheen, kookosöljyn, raakakaakaon, hampputuotteet ja levätuotteet (chlorella ja spirulina). Superfoodit voidaan käsittää laajemminkin, mutta itse tarkoitan superfoodeilla ensisijaisesti edellä mainittuja kookosöljyä lukuunottamatta. Kookosöljy on jo pitkään ollut mulla niin peruselintarvike, että en osaa ajatella sitä minään superfoodina, vaikka se sitä todennäköisesti onkin. Samoin esimerkiksi kotimaiset marjat ovat mun mielestä niin perusruoka-aineita, että en osaa ajatella niitäkään superfoodeina, vaikka monet marjat superfoodin perusmääritelmän ravinnetiheinä raaka-aineina täyttävät.

Laatua ja laadun puutetta

Mä olen ehkä tottunut käymään hieman laadukkaammilla luennoilla, joten koin pienen ensijärkytyksen luennolle saapuessani. Ehkä sana “luento” oli hieman väärä kuvaamaan tilaisuutta. Itse olisin käyttänyt ennemmin vaikka sanaa “tietoisku” tmv. Laadukkuudella en tarkoita luennon sisältöä vaan puitteita, joista ilmeisesti vastasi tilaisuuden järjestäjä Ruohonjuuri. Keskelle putiikin hyllyjä oli raahattu kauniisti (?) värikkäällä liinalla verhottu “keittiönpöytä”, jonka eteen oli kaivettu kaikki mahdolliset istuimina palvelevat huonekalut, joita niitäkään ei ollut tarpeeksi. Homma oli siis täysin keskeneräinen siinä vaiheessa kun luennon piti alkaa; lisää toimistotuoleja rullattiin takatiloista. Ehkä tämä on monen mielestä pikkujuttu, mutta minua se ainakin “entisenä” brand managementin ammattilaisena häiritsi. Superfoodhemmot viljelevät monessa sanaa laadukkuus, joten laadukkuuden pitää myös NÄKYÄ. Kaikessa. Jos asiakaan ennakko-odotuksiin kuuluu laadukkuus, niin tällaiset seikat häiritsevät asiakaskokemusta merkittävästi; ydinviestin laadukkuus kärsii.

Jaakko kulta, Jaakko kulta, herää jo… ;)

“Luennoitsijana” toimi superfoodguru(?) Jaakko Halmetoja. Jaakolla riittää tietoa aiheesta yllin kyllin ja hän myös osaa kertoa asioista ymmärrettävästi. Vastailipa hemmo aika hyvin myös yleisökysymyksiin. Yleisön joukosta tuntui kuitenkin myös tietoa löytyvän, ja kun sellaisen yleisön eteen astuu, niin on paree osata myös vastata kysymyksiin. Jaakko selvisi tästä mielestäni hienosti. Jaakon esiintyminen oli mielestäni selkeää, mutta hieman tylsää ja tasapaksua. Hän todennäköisesti on innostunut asiastaan, mutta innostus ei välittynyt mulle asti. Ainakaan luennolla. Koin paljon hedelmällisemmäksi vapaan ajatustenvaihdon sekä Jaakon, Ollin että muutamien yleisön jäsenien kanssa varsinaisen tilaisuuden päätyttyä. Oli mukava kuulla muiden ajatuksia ja kokeiluja superfoodien tiimoilta.

Sen sijaan yleisön käytöstä luennon aikana en aivan ymmärtänyt. Mielestäni Jaakko antoi selvät ohjeet tilaisuuden aluksi:

• käydään yksi superfood kerrallaan läpi
• ottakaa muistiinpanovälineet esiin ja kirjatkaa mahdolliset kysymykset ylös
• käydään kysymyksiä läpi kunkin osion päätteeksi

Eivätkö ihmiset ymmärrä, kuuntele tai välitä ohjeista pätkän vertaa?! Kysymykset katkaisivat juttua tasaiseen tahtiin ja sotkivat luennon rakennetta ikävästi, vaikka Jaakko parhaansa mukaan koitti pitää homman kasassa. Ja pysyihän se aika hyvin, mutta silti olisin toivonut yleisöltä hieman enemmän kunnioitusta luennoitsijaa kohtaa. Noh, taitava luennoitsija olisi luonnollisesti pitänyt ohjakset käsissään, muistuttanut pelisäännöistä uudemman kerran, jättänyt vastaamatta kysymyksiin ja palannut niihin kun niiden aika on. Kun vastaat yhteen kysymykseen kesken kaiken, niin peli on menetetty. Kysymyksiä tulvii jatkuvalla syötöllä eikä hommaa saada enää uomiinsa.

Luennolla ei sinänsä tullut itselleni kovinkaan paljon uutta. Vaikka superfoodit ovat mulle suhteellisen uusi tuttavuus, niin perustiedot olen ehtinyt omatoimisesti kaivaa esiin. Kaikki luennon kattamat superfoodit ovat kuitenkin olleet jo kokeilussa. Muistiinpanoja kertyi kolme A5-sivullista, joista voisin muutaman itselleni uuden asian nostaa esille:

• säilytä maca -jauhe jääkaapissa
• superfoodien synergiaedut esim. goji + pähkinät, kookosöljy + maca, raakakaakao + maca
• vihreää vatsahappojen vahvistamiseen (vinkki niille, jotka eivät halua tai voi käyttää esim. HClää)
• macan termogeeni -vaikutus
• spirulina hyvää myös raakasuklaassa
• raakasuklaan perusmassaan kaakaovoita ja kookosöljyä suhteessa 1:2

Viidakosta kolisee

No sitten tapaus “viidakkomies” eli Olli Posti. Yllätyin nähdessäni myös Ollin luennolla. Olli lähinnä kuvasi luentoa ja heitti välillä vähän kommenttia väliin. Ehkä eniten hätkähdytti miehen ulkoinen olemus, joka minun silmääni näytti lähinnä sairaalta. Kaveri itse ja hänen elämäntyyliään ihannoivat tuntuvat pitävän miestä hyväkuntoisena, mutta kyllä mulle jäi mielikuva lähinnä sairaalloisen laihasta, jopa anorektisesta tyypistä, jonka olemus on kaukana terveen tai terveellisyyden perikuvasta. Sori vaan, mutta jos lopputulos on tuo, niin miehen elintavat eivät kyllä mua vakuuta! Lisäksi koin Ollin jotenkin hankalasti lähestyttävänä tyyppinä. Pistin sen ensin ujouden piikkiin, mutta ehkä kyse on loppujen lopuksi siitä, että tyyppi liikkuu hieman eri sfääreissä meikäläisen kanssa. Ehkäpä vaatisi hieman syvällisempää tutustumista ennen kuin kaverin kanssa pääsisi samalle aaltopituudelle. Hmmm… jos sitä pääsisi silloinkaan… Miehen “hermostuneisuus” on myös häiritsevää… ADHD? Paikoillaan pysyminen tuottanee ilmeisesti jonkin verran ongelmaa. Tuntuivat Jaakon kanssa kaveruudesta huolimatta olevan keskenään kuin yö ja päivä ;). Jaakon koin erittäin helposti lähestyttäväksi ja kaverin kanssa olisi ollut mukava heittää läppää enemmänkin.

Ehdin kysäistä Jaakolta myöskin raakaveljekset.comista, joka tuntui hienon alun jälkeen jääneen alkutekijöihinsä. Luulin koko mielenkiinnolla odottamani projektin jo lopahtaneen, mutta Jaakko lupasi päivityksiä pikapuoliin. Ilmeisesti olivat superfoodit pitäneet miehen kiireisenä ;). Jaakko on pitänyt sanansa. Käykäähän vilkaisemassa Mikko Lehtolan postaus hormonitoiminnasta :).

Siinäpä se, Superfood -luennon anti. Luennosta videokuvaa löytyy Olli Postin Tarzanblogista.

Jatkot kot-kot

Tilaisuuden jälkeen hiivimme ystäväni kanssa Coloradoon syömään.

Minun lautaselleni päätyi Creole Chicken eli pariloitua kananrintafilettä ja lämmintä vuohenjuustoa, Creole-sipulikastiketta, salaattia ja riisiä. Riisi ja kastike ovat normiruokavalioni ulkopuolelta, mutta menipä siinä riisiäkin suuhun ehkä kolmisen ruokalusikallista. Taivaallisen sipulikastikkeen söin kokonaan! Ruokajuomaksi pieni lasillinen punaviiniä. Mä en syö ravintolassa päivittäin, joten kun sinne 1-2 kertaa kuussa päädyn, niin kyseessä on erikoistilanne, jolloin sallin itselleni hieman löyhemmän syömisen. Aika usein tilaan vielä jälkiruoankin, mutta tällä kertaa jälkkäriksi riitti Wayne`s Coffeen tavallinen kahvi kermalla, kahdella tummalla sokeripalalla ja kardemummalla maustettuna. Olipa muuten kardemumma-kermakahvi hyvää!

Ai niin, unohdin vielä mainita, että luennon päätteeksi Ruohonjuuresta mukaan tarttui vihdoinkin ehtaa kaakaovoita raakasuklaaseen (en ole vielä kokeillut, olen suklaalakossa ;)), jauhettua vaniljaa, kuivattua minttua, goji-marjoja ja kaakaonibsejä.

Puska huutelee puskista

Illan Maria!:ssa oli vieraana THL:n pääjohtaja Pekka Puska keskustelemassa (puolustelemassa?)… yllätys, yllätys, sikainfluenssarokotteesta! Rokotteesta viis, se on jo vanha ja yliuutisoitu juttu, mutta Puska huuteli muutamia lauseita, jotka päräyttivät hälytyskellot ainakin minun päässäni soimaan.

“…firmat eivät meitä rahoita, mutta he tiettyihin tutkimuksiin osallistuvat normaalien pelisääntöjen mukaan…

…meillä tosin aika vähän, mutta valtio oikeastaan kehottaa meitä enemmän, jotta elinkeinoelämä hyötyisi meidän tutkimuksista.”

Hmmmm… niin, painakaapa nämä Puskan lauseet mieleen, katsokaa Food, Inc. KOKONAAN ja tehkää omat johtopäätöksenne. Eihän tämä mikään suuren luokan yllätys ole. Lähinnä vain todiste siitä, että näin se maailma meilläkin päin pyörii aivan samoja rattaita kuin Jenkkilässä. Vieläkö mietit miksi vilja- ja maitotuotteet ovat “terveellisiä”? Ja miksi esimerkiksi luomulihaa ei tahdo ainakaan maakuntien marketeista löytää lihakirveelläkään? Vastaus löytyy Puskan kommentista.

Tilaa blogi sähköpostiisi!

Olen lisännyt oikeaan sivupalkkiin toiminnon, jolla voit kätevästi tilata blogin kirjoitukset suoraan sähköpostiisi! Käyhän lisäämässä oma osoitteesi postituslistalle!

Ja kerro samalla edellisen postauksen kommenttiosastolle, mitä ihmisen pitäisi SINUN MIELESTÄSI syödä!

Mitä ihmisen pitäisi syödä?

Yksinkertainen kysymys. Juuri SINULLE!

Mitä ihmisen SINUN MIELESTÄSI pitäisi syödä?

Kysymykseen ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia. Mä haluan kuulla erilaisia mielipiteitä asiasta ja pohtia sen jälkeen juttua eteenpäin. Älä mieti vastaustasi sen syvällisemmin vaan kirjaa kommenttiosastolle muutamalla lauseella tiivistäen se, mitä mieleesi ensimmäiseksi tulee. Älä anna myöskään muiden vastausten johdatella itseäsi; kerro oma rehellinen mielipiteesi  katugallup -tyyliin. Toivottavasti saan mahdollisimman monta erilaista näkemystä :)

Olen kiitollinen jokaisesta mielipiteestä ja jokaisen avusta! Avautukaa rohkeasti, ihmiset!

Kerron myöhemmin oman mielipiteeni ja taustat kysymykselle.

Jokaisen pitäisi katsoa tämä

Ja nyt VOIT tehdä sen! Katsoa Food, Inc:n kokonaisuudessaan täältä. Do it! Linkkivinkistä kiitos menee yhden naisen Iskuryhmälle.

---

Olkoon tämä nyt samalla myöhäinen viikon 47 linkkivinkit -postaus, vaikka kovin paljoa vinkattavaa ei ole viime viikollakaan haaviin osunut. Tarkoitus oli linkkivinkkailla blogissa vain suomenkieliseen matskuun, mutta koska asia on tärkeä, niin menköön tällä kertaa samaan syssyyn tuo Food, Inc.

Hyvistä kotimaisista jutuista tulikin jo edellisessä postauksessa vinkattua superfoodit.comin suuntaan. Jos tehoravinto kiinnostaa, niin kyseiseltä sivustolta löytynee tällä hetkellä maan kattavin paketti asiaa.

Toinen linkkaamisen arvoinen juttu löytyy jälleen Urbaani oranki -blogista. Täyttyykö ostoskorisi vielä vanhanaikaisesti “kevyt” -tuotteista? Jos näin on, niin lienee aika miettiä, olisiko jo aika sanoa “Ei kiitos kevyttuotteille”.

Siinäpä ne. Tärkeimmät. Vähän, mutta PALJON täyttävää asiaa.